POR­VOO, EMÄ­SA­LO Ke­säil­lan vals­si -mu­siik­ki-iloit­te­lus­ta on muo­dos­tu­nut emä­sa­lo­lai­nen pe­rin­ne, jota on enää vai­kea kat­kais­ta.

– Tä­män vuo­den esi­tys on seit­se­mäs, mut­ta vuo­si on yh­dek­säs, ke­sä­kat­tauk­sen toi­nen kä­si­kir­joit­ta­ja Mer­ja La­ri­vaa­ra ker­too.

Vah­vas­ti van­han ajan il­ta­ma­pe­rin­tee­seen no­jau­tu­va kon­sep­ti pe­rus­tuu mu­siik­ki­kap­pa­lei­siin.

– Meil­lä on vain iloi­sia ja po­si­tii­vi­sia ai­hei­ta, jois­sa ke­tään ei pil­ka­ta ja mol­la­ta, ei­kä ke­nen­kään kus­tan­nuk­sel­la nau­re­ta, La­ri­vaa­ra sa­noo.

Mu­siik­ki-iloit­te­lun ai­heet nou­se­vat muun mu­as­sa ur­hei­lus­ta, sää­ti­las­ta ja ke­sä­har­ras­tuk­sis­ta sekä ku­nin­kaal­li­sis­ta, joka on La­ri­vaa­ran lem­pi­ai­he.

– Eh­kä hy­väl­lä maul­la ja huu­mo­ril­la joku kui­ten­kin mai­ni­taan, mut­ta meil­lä ei ole mur­hei­ta, po­li­tiik­kaa, us­kon­toa tai sel­lais­ta, jon­ka joku ot­tai­si lii­an hen­ki­lö­koh­tai­se­na, La­ri­vaa­ra sa­noo.

Eu­ro­vii­sut ko­ko­si­vat ih­mi­siä en­nen yh­teen

Emä­sa­lo­lai­sen ke­sä­pe­rin­teen kä­si­kir­joi­tus syn­tyy Mer­ja La­ri­vaa­ran ja puo­li­son­sa Kari-Pek­ka Toi­vo­sen päh­käi­lyn tu­lok­se­na, mut­ta ja­los­tuu mui­den te­ki­jöi­den ide­oin­nin kaut­ta.

– Tee­ma on ai­na ol­lut kesä ja ajan­koh­tai­set asi­at. Hy­vin mo­nia suo­ma­lai­sia kos­ket­ta­va jää­kiek­ko on ol­lut usein esil­lä, La­ri­vaa­ra ker­too.

Myös Eu­ro­vii­sut saat­ta­vat saa­da osan­sa tänä vuon­na.

– Eu­ro­vii­suil­la oli var­sin­kin 1960 ja -70-lu­vuil­la sel­lai­nen so­si­aa­li­nen ase­ma, et­tä ne ko­ko­si­vat ih­mi­siä yh­teen. Tämä sama on mei­dän ta­voit­tee­na nyt, La­ri­vaa­ra jat­kaa.

Emä­sa­lon ky­lä­läis­ten­kin mu­kaan Ke­säil­lan vals­si yh­dis­tää ky­lä­läi­siä.

– Yh­tei­söl­li­syy­teen kuu­luu se, et­tä kaik­ki – pie­net, isot, nuo­ret ja van­hat sekä suo­men- ja ruot­sin­kie­li­set – mah­tu­vat sa­man pöy­dän ää­reen, La­ri­vaa­ra sa­noo.

Tun­ne­tuis­ta kap­pa­leis­ta omia ver­si­oi­ta

Ke­säil­lan vals­sis­sa kuul­laan tun­ne­tuis­ta kap­pa­leis­ta omia ver­si­oi­ta.

– Suu­rin osa kap­pa­leis­ta on nos­tal­gi­sia, joi­hin teem­me omia so­vi­tuk­sia ja sa­noi­tuk­sia, La­ri­vaa­ra sa­noo.

Li­säk­si vii­me vuo­si­na on vie­tet­ty myös het­ki ru­nol­le.

– Olem­me jo pit­käl­lä, mut­ta vie­lä tun­nus­te­lem­me il­maa muu­ta­mis­ta kap­pa­leis­ta.

La­val­la näh­dään Kari-Pek­ka Toi­vo­sen ja Mer­ja La­ri­vaa­ran li­säk­si tänä vuon­na An­na-Lii­sa Vä­ke­väi­nen (ha­nu­ri), Aar­ne Toi­vo­nen (rum­mut), Tomi Juus­ti­la (ki­ta­ra) ja Tuu­re Kos­ki (bas­so).

– Mee­ri Toi­vo­nen ei omien elo­ku­va­töi­den ja mui­den kii­rei­den­sä ta­kia pääs­syt mu­kaan.

Ke­säil­lan vals­si -esi­tyk­sis­sä kuu­luu myös Emä­sa­lo: Gul­fin Baa­ri -kap­pa­le on omis­tet­tu sil­lan ku­pees­sa si­jait­se­val­le suo­si­tul­le kah­vi­pai­kal­le.

Vä­li­a­jal­la pi­hal­la pyö­ri­te­tään pe­ru­na­te­at­te­ri­pe­liä

Vä­li­a­jal­la ylei­sö voi osal­lis­tua seu­ra­ta­lon pi­hal­la suo­sit­tuun pe­liin.

– Pe­ru­na­te­at­te­rin pyö­rit­tä­jäk­si ha­em­me en­si­si­jai­ses­ti kou­lu­lais­ta, La­ri­vaa­ra sa­noo.

Emä­sa­los­sa asu­va näyt­te­li­jä­pa­ris­kun­ta sai ide­an pe­liin fes­ti­vaa­lil­ta Ete­lä-Eu­roo­pas­ta.

– Siel­lä oli eri­lai­sia pi­ha­pe­le­jä, jois­ta yk­si oli pe­ru­na­te­at­te­rin kal­tai­nen. Ke­hi­tim­me sii­tä Suo­meen so­pi­van oman ver­si­on.

Kesäillan valssi -musiikki-iloittelun konsepti on pysynyt julistetta myöten samana kaikki esitysvuodet. Vain järjestysnumero ja ohjelman sisältö muuttuvat.

Meeri Toivonen

"Esi­tyk­ses­sä on tie­tyt pe­rin­teet, mut­ta se on joka vuo­si eri­lai­nen"

Ke­säil­lan vals­si -esi­tyk­set pi­det­tiin en­sim­mäi­sen ke­säl­lä 2017.

– En­si vuo­si on sil­tä osin 10-vuo­tis­juh­la­vuo­si, vaik­ka kah­te­na vuon­na esi­tys jäi vä­liin pan­de­mi­an ta­kia, La­ri­vaa­ra sa­noo.

Hä­nen mu­kaan al­ku­pe­räi­nen aja­tus teh­dä joku sel­lai­nen jut­tu, jos­sa vaih­tuu vain nu­me­ro, on osoit­tau­tu­nut toi­mi­vak­si.

– Sii­tä tuli juu­ri sel­lai­nen kuin ha­lu­sim­me: esi­tyk­ses­sä on tie­tyt pe­rin­teet, mut­ta se on joka vuo­si eri­lai­nen. Mitä enem­män maa­il­ma me­nee hul­lum­mak­si, sitä enem­män tar­vi­taan pa­ri­tun­ti­nen het­ki, jos­sa mur­heet unoh­tu­vat, La­ri­vaa­ra sa­noo.

Ke­säil­lan vals­si -esi­tys­ten te­ki­jät ovat pit­kän­lin­jan am­mat­ti­lai­sia.

– Sen ta­kia esi­tys­kau­si on ly­hyt, jot­ta kaik­ki eh­ti­vät teh­dä muut vel­voit­teen­sa ja myös lo­mail­la. Tämä on ol­lut miel­lyt­tä­vä tapa viet­tää ke­sää, La­ri­vaa­ra jat­kaa.

Ky­läyh­dis­tys tar­joi­lee kah­vit ja syö­tä­vät

Näy­tök­set ovat vuo­sit­tain saa­neet hy­vän vas­taa­no­ton, ja ylei­sö on löy­tä­nyt tien­sä kat­so­moon kii­tet­tä­väs­ti.

– Vii­me vuon­na oli iloi­ses­ti ih­mi­siä. Sa­liin mah­tuu rei­lu sata kat­so­jaa, ei­kä ke­tään jä­te­tä ul­ko­puo­lel­le, La­ri­vaa­ra kiit­te­lee.

Seu­ra­ta­lol­le on myös es­tee­tön pää­sy ja sa­lis­sa on il­ma­läm­pö­pump­pu, jo­ten hap­pi ei pää­se lop­pu­maan.

– Ky­läyh­dis­tyk­sen kah­vit, pul­lat ja suo­lai­set ovat ol­leet suo­sit­tu­ja, ku­ten hei­dän ar­pa­jai­set, La­ri­vaa­ra sa­noo.

Kat­so­mos­sa on ol­lut päi­vä­ko­ti-ikäi­sis­tä 100-vuo­ti­ai­siin

Il­ta­ma­pe­rin­tees­tä poi­ke­ten Emä­sa­lon ke­säi­loit­te­luis­ta puut­tuu vain tun­ti tans­sia, mut­ta ra­ken­ne tois­tuu sa­man­kal­tai­se­na vuo­si toi­sen­sa jäl­keen..

– Esi­tyk­sel­lä ei ole tiet­tyä koh­de­ryh­mää, jol­le se on suun­nat­tu. Meil­lä on ol­lut kat­so­mos­sa päi­vä­ko­ti-ikäi­sis­tä 100-vuo­ti­ai­siin. Kie­len käyt­tö on las­ten kes­tä­vää, La­ri­vaa­ra ker­too.

Esi­tys­ten kap­pa­leet ovat hä­nen mu­kaan eh­kä tu­tum­pia en­nen 2000-lu­kua syn­ty­neil­le.

– 2000-lu­vun jäl­keen syn­ty­neet ei­vät ole näh­neet lan­ka­pu­he­lin­ta tai pu­he­lin­lu­et­te­loa.

La­ri­vaa­ran mu­kaan nos­tal­gi­aan liit­tyy pal­jon ki­vo­ja muis­to­ja, jois­ta osa on siir­ty­nyt su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le.

– Sau­na­pe­rin­teet ovat säi­ly­neet mel­ko muut­tu­mat­to­mi­na vih­toi­neen ja löy­ly­kau­hoi­neen. Ai­na­kin meil­lä sau­na­vuo­ron jäl­keen kat­sot­tiin te­le­vi­si­os­ta Lau­an­tai­tans­sit-oh­jel­maa tai Tup­la tai Kuit­ti -tie­to­vi­sai­lua, La­ri­vaa­ra muis­te­lee.

Ammattinäyttelijät Kari-Pekka Toivonen ja Merja Larivaara eivät tingi periaatteestaan. – Lajissa kuin lajissa olemme asettaneet oman tekemisemme riman korkealle tasolle. Kyse on myös yleisön kunnioittamisesta, Merja Larivaara korostaa.

Marko Wahlström

"Jos li­pun os­taa, niin sil­le täy­tyy myös saa­da vas­ti­net­ta"

La­ri­vaa­ral­la on ta­ka­na pit­kä ura näyt­te­li­jä­nä, sil­lä hän meni Te­at­te­ri­kor­ke­a­kou­luun vuon­na 1984.

– In­nos­tus on säi­ly­nyt koko ajan. En ole ol­lut lei­pään­ty­nyt kos­kaan tai haa­veil­lut mis­tään muus­ta.

Hä­nel­lä on suun­nit­teil­la en­si syk­syk­si Por­voo­seen ta­pah­tu­ma tai ta­pah­tu­ma­sar­ja, mis­sä voi­tai­siin yh­dis­tää mu­siik­kia, te­at­te­ria ja kir­jal­li­suut­ta sekä ot­taa mui­ta­kin alan te­ki­jöi­tä mu­kaan.

– Olen saa­nut Por­voon kau­pun­gil­ta pie­nen apu­ra­han han­ket­ta var­ten.

Syk­syl­lä La­ri­vaa­ra oh­jaa pie­noi­soop­pe­raa Alek­san­te­rin­te­at­te­ris­sa Hel­sin­gis­sä. Seu­raa­vat näy­tel­mä­har­joi­tuk­set hän aloit­taa mar­ras­kuus­sa.

– Tois­tai­sek­si ha­lu­an esiin­tyä vain li­ve­nä, sil­lä olen jo muu­ta­man vuo­den pi­dät­täy­ty­nyt kai­kis­ta ku­va­tuo­tan­nois­ta. Ha­lu­an teh­dä rie­muk­kai­ta ja hy­viä jut­tu­ja ih­mis­ten kans­sa ja vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa.

La­ri­vaa­ra ha­lu­aa niin la­jis­sa kuin la­jis­sa aset­taa ri­man mah­dol­li­sim­man kor­ke­al­le omas­sa te­ke­mi­ses­sään.

– Kyse on myös ylei­sön kun­ni­oit­ta­mi­ses­ta: jos li­pun os­taa, niin sil­le täy­tyy myös saa­da vas­ti­net­ta.

Tänä ke­sä­nä ai­kaa myös lem­pi­har­ras­tuk­sel­le

Tänä ke­sä­nä La­ri­vaa­ral­la on ai­kaa myös lem­pi­har­ras­tuk­sel­leen lu­ke­mi­sel­le.

– Lis­tal­la on pal­jon lu­et­ta­vaa good fee­ling -kir­jois­ta dek­ka­rei­hin.

Vii­mek­si hän luki nor­ja­lai­sen Frode Gryt­te­nin kir­jan "Päi­vä, jona Nils Vik kuo­li". Seu­raa­vak­si pi­non pääl­lim­mäi­se­nä on eh­kä Oli­via Lain­gin "Yk­si­näis­ten kau­pun­ki.

– Vä­hän täy­tyy tun­nus­tel­la päi­vän ja vii­kon tun­nel­maa. Voi ol­la, et­tä jos­sain koh­taa voit­taa Svensk Dam­tid­ning, joka on ol­lut naa­pu­rin suo­sit­te­le­ma Ke­säil­lan vals­sin taus­ta­ma­te­ri­aa­li.

Puo­li­so Kari-Pek­ka Toi­vo­nen kään­tää par­hail­laan dek­ka­ri­sar­jaa, joka si­joit­tuu 1940-lu­vun Lon­too­seen.

– Sitä on ol­lut mie­len­kiin­tois­ta seu­ra­ta vie­res­tä, sil­lä vas­taan tuli muun mu­as­sa sil­loin täl­löin toi­mi­nut te­at­te­ri, jon­ka edus­tal­la olen näh­nyt 1990-lu­vun alus­sa ku­nin­ga­ta­räi­din (Eli­sa­beth II:n äi­ti). Hän oli pu­keu­tu­nut tur­koo­siin ja ti­a­raan sekä vil­kut­ti kan­sal­le men­nes­sään kat­so­maan mu­si­kaa­lia, La­ri­vaa­ra sa­noo.

Ai­vo­tut­ki­jan suo­sit­te­le­mat päi­vä­tor­kut vir­kis­tä­vät

La­ri­vaa­ran pääs­sä on soi­nut sitä enem­män bii­se­jä, mitä lä­hem­mäs tä­män vuo­den esi­tyk­sen ajan­koh­ta koit­taa.

– Yö­u­net ly­he­ne­vät, kun bii­sit mie­ti­tyt­tä­vät ja he­rät­tä­vät. Aa­mul­la tu­le­vat par­haat ide­at.

La­ri­vaa­ra osal­lis­tui jo­kin ai­ka sit­ten mu­sii­kin­te­ki­jöi­den vir­kis­tys­päi­väs­sä ai­vo­tut­ki­ja Min­na Huo­ti­lai­sen lu­en­nol­le.

– Hän kes­kit­tyi eri­lai­si­na vuo­ro­kau­den ai­koi­na työ­tä te­ke­viin. Mei­dän tu­li­si kat­soa ko­ko­nai­suut­ta, jol­loin pi­täi­si ol­la vir­keim­mil­lään. Hän suo­sit­te­li 15–20 mi­nuu­tin päi­vä­u­nia.

Aa­mu­virk­ku­na ih­mi­se­nä La­ri­vaa­ra ot­taa ai­vo­tut­ki­jan suo­sit­te­le­mat tor­kut.

– Näin pys­tyn jak­sot­ta­maan omaa miel­tä: aa­mu, tau­ko, esi­tys sata la­sis­sa ja las­keu­tu­mi­nen.

»» Jo­ki­te­at­te­rin Ke­säil­lan vals­si -mu­siik­ki-iloit­te­lu, osa 7 saa en­si-il­tan­sa Emä­sa­lon seu­ra­ta­lo Mid­går­dis­sa (Emä­sa­lon­tie 644, Por­voo) tiis­tai­na 24.6. kel­lo 19. Muut esi­tyk­set kes­ki­viik­ko­na 25.6., tors­tai­na 26.6., maa­nan­tai­na 30.6., tiis­tai­na 1.7., kes­ki­viik­ko­na 2.7. ja tors­tai­na 3.7. kel­lo 18. Lip­pu­ja voi os­taa en­nak­koon Lip­pu.fi:stä.

Ke­säil­lan vals­si -mu­siik­ki-iloit­te­lu poh­jaa vah­vas­ti en­ti­sa­jan il­ta­ma­kult­tuu­riin, mut­ta il­man tans­se­ja. Nos­tal­gia ja pe­rin­teet vä­rit­tä­vät mu­siik­ki­kap­pa­lei­den sii­vit­tä­mää mat­kaa. –mar­ko