Lu­ki­os­ta val­mis­tu­mi­nen kol­mes­sa vuo­des­sa on pit­kään näh­ty luon­nol­li­se­na ta­voit­tee­na. Sil­ti moni nuo­ri huo­maa jo opin­to­jen alus­sa, et­tä ai­ka­tau­lu tun­tuu tiu­kal­ta, vaik­ka opis­ke­lu su­jui­si ja työs­ken­te­ly oli­si oma-aloit­teis­ta. Ny­kyi­nen kurs­si­mää­rä ja lu­ki­on ra­ken­ne ovat muo­tou­tu­neet sel­lai­sik­si, et­tä jo­kai­sen pol­ku ei mah­du kol­men vuo­den ke­hyk­seen il­man, et­tä ar­jes­ta tu­lee lii­an kii­reis­tä. Eri­tyi­ses­ti meil­lä, jot­ka ovat kiin­nos­tu­nei­ta aloit­ta­maan esi­mer­kik­si yli­mää­räi­sen kie­len tai opis­ke­le­maan suu­rim­man osan ai­neis­ta pit­kä­nä, kol­me vuot­ta muut­tuu no­pe­as­ti lii­an ly­hy­ek­si. Mik­si siis näin?

Vii­me vuo­si­na on aloi­tet­tu pu­hua 3,5 tai jopa nel­jän vuo­den opin­nois­ta uu­te­na mah­dol­li­suu­te­na. Tämä ker­too sii­tä, et­tä nuor­ten eri­lai­set elä­män­ti­lan­teet ja vah­vuu­det ha­lu­taan huo­mi­oi­da pa­rem­min. Muu­tos on myön­tei­nen, mut­ta sen rin­nal­la oli­si hyvä tar­kas­tel­la myös pa­kol­lis­ten kurs­sien mää­rää laa­jem­min. Pa­kol­li­sia kurs­se­ja on ker­ty­nyt niin pal­jon, et­tä ne täyt­tä­vät nuo­ren lu­ku­jär­jes­tyk­sen jo it­ses­sään. Täl­löin oma ryt­mi, it­sel­le mer­ki­tyk­sel­li­set va­lin­nai­set ja kiin­nos­tuk­sen koh­teet saat­ta­vat jää­dä taka-alal­le.

Va­lin­nais­ten kurs­sien mer­ki­tys­tä ei pi­täi­si vä­hä­tel­lä. Ne voi­vat ol­la opis­ke­li­jal­le paik­ka hen­git­tää, in­nos­tua ja löy­tää uu­sia suun­tia. Mo­net nuo­ret jou­tu­vat va­lit­se­maan pa­kol­lis­ten kurs­sien ja kiin­nos­ta­vien va­lin­nais­ten vä­lil­lä, ja usein juu­ri va­lin­nai­set, jot­ka voi­si­vat sy­ven­tää osaa­mis­ta tai in­nos­taa uu­den op­pi­mi­seen, jää­vät vä­hem­mäl­le. Va­lin­nai­set kurs­sit an­ta­vat mah­dol­li­suu­den tu­tus­tua ai­hei­siin, joi­ta pa­kol­li­set kurs­sit ei­vät tar­joa, ja ne voi­vat ol­la myös het­ki, jol­loin nuo­ri löy­tää uu­sia in­to­hi­mo­ja ja tai­to­ja it­ses­sään.

Kol­meen vuo­teen val­mis­tu­mi­nen ei kui­ten­kaan mie­les­tä­ni pi­täi­si ol­la suu­ri saa­vu­tus. Sen to­teu­tu­mi­nen on vii­me ai­koi­na al­ka­nut tun­tua it­sel­le­ni mah­dot­to­mal­ta, vain sik­si, et­tä kir­joi­tus­va­lin­ta­ni pa­kot­ta­vat mi­nut muo­dos­ta­maan lu­ku­jär­jes­tyk­se­ni tie­tyl­lä ta­val­la ja si­ten pa­kol­li­sia kurs­se­ja siir­tyy pois, kir­joi­tet­ta­vien ai­nei­den edes­tä.

Tär­ke­ää oli­si, et­tä lu­ki­ois­sa voi­tai­siin tar­kas­tel­la pa­kol­lis­ten kurs­sien mää­rää ja poh­tia, oli­si­ko opis­ke­li­joil­le hyö­dyl­lis­tä jät­tää hie­man enem­män ti­laa omil­le va­lin­noil­le. Pie­ni­kin jous­to voi teh­dä opis­ke­lus­ta mie­lek­kääm­pää ja tu­kea nuor­ten hy­vin­voin­tia – ei­kä yleis­si­vis­tys sii­tä heik­ke­ni­si.

Lo­pul­ta tär­kein­tä ei ole val­mis­tu­mi­sai­ka, vaan se, et­tä nuo­ri saa kas­vaa, op­pia ja löy­tää omat vah­vuu­ten­sa. Jo­kai­nen an­sait­see mah­dol­li­suu­den ra­ken­taa pol­kun­sa il­man tar­pee­ton­ta kii­ret­tä. Kun omien mie­len­kiin­non­koh­tei­den löy­tä­mi­seen an­ne­taan ti­laa, tu­le­vai­suu­des­ta tu­lee nuo­rel­le mut­kat­to­mam­pi ja op­pi­mi­ses­ta mer­ki­tyk­sel­li­sem­pää.

ERI­CA JO­HANS­SON
Kir­joit­ta­ja on Lin­nan­kos­ken lu­ki­on 2. vuo­si­kurs­sin opis­ke­li­ja