Viikon kysymys
A-
A+
Lukiosta valmistuminen kolmessa vuodessa on pitkään nähty luonnollisena tavoitteena. Silti moni nuori huomaa jo opintojen alussa, että aikataulu tuntuu tiukalta, vaikka opiskelu sujuisi ja työskentely olisi oma-aloitteista. Nykyinen kurssimäärä ja lukion rakenne ovat muotoutuneet sellaisiksi, että jokaisen polku ei mahdu kolmen vuoden kehykseen ilman, että arjesta tulee liian kiireistä. Erityisesti meillä, jotka ovat kiinnostuneita aloittamaan esimerkiksi ylimääräisen kielen tai opiskelemaan suurimman osan aineista pitkänä, kolme vuotta muuttuu nopeasti liian lyhyeksi. Miksi siis näin?
Viime vuosina on aloitettu puhua 3,5 tai jopa neljän vuoden opinnoista uutena mahdollisuutena. Tämä kertoo siitä, että nuorten erilaiset elämäntilanteet ja vahvuudet halutaan huomioida paremmin. Muutos on myönteinen, mutta sen rinnalla olisi hyvä tarkastella myös pakollisten kurssien määrää laajemmin. Pakollisia kursseja on kertynyt niin paljon, että ne täyttävät nuoren lukujärjestyksen jo itsessään. Tällöin oma rytmi, itselle merkitykselliset valinnaiset ja kiinnostuksen kohteet saattavat jäädä taka-alalle.
Valinnaisten kurssien merkitystä ei pitäisi vähätellä. Ne voivat olla opiskelijalle paikka hengittää, innostua ja löytää uusia suuntia. Monet nuoret joutuvat valitsemaan pakollisten kurssien ja kiinnostavien valinnaisten välillä, ja usein juuri valinnaiset, jotka voisivat syventää osaamista tai innostaa uuden oppimiseen, jäävät vähemmälle. Valinnaiset kurssit antavat mahdollisuuden tutustua aiheisiin, joita pakolliset kurssit eivät tarjoa, ja ne voivat olla myös hetki, jolloin nuori löytää uusia intohimoja ja taitoja itsessään.
Kolmeen vuoteen valmistuminen ei kuitenkaan mielestäni pitäisi olla suuri saavutus. Sen toteutuminen on viime aikoina alkanut tuntua itselleni mahdottomalta, vain siksi, että kirjoitusvalintani pakottavat minut muodostamaan lukujärjestykseni tietyllä tavalla ja siten pakollisia kursseja siirtyy pois, kirjoitettavien aineiden edestä.
Tärkeää olisi, että lukioissa voitaisiin tarkastella pakollisten kurssien määrää ja pohtia, olisiko opiskelijoille hyödyllistä jättää hieman enemmän tilaa omille valinnoille. Pienikin jousto voi tehdä opiskelusta mielekkäämpää ja tukea nuorten hyvinvointia – eikä yleissivistys siitä heikkenisi.
Lopulta tärkeintä ei ole valmistumisaika, vaan se, että nuori saa kasvaa, oppia ja löytää omat vahvuutensa. Jokainen ansaitsee mahdollisuuden rakentaa polkunsa ilman tarpeetonta kiirettä. Kun omien mielenkiinnonkohteiden löytämiseen annetaan tilaa, tulevaisuudesta tulee nuorelle mutkattomampi ja oppimisesta merkityksellisempää.
ERICA JOHANSSON
Kirjoittaja on Linnankosken lukion 2. vuosikurssin opiskelija
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot