Por­voon tu­le­vai­suus näyt­täy­tyi erää­nä mar­ras­kui­se­na il­ta­na keit­ti­ön pöy­däl­lä. Sii­hen oli le­vi­tet­ty pak­su nip­pu kart­to­ja, lau­sun­to­ja ja vä­rik­käi­tä nuo­lia, jot­ka ku­va­si­vat tei­tä, reit­te­jä ja vi­he­ryh­teyk­siä. Kol­mas­luok­ka­lai­nen Ai­no no­ja­si kyy­när­päil­lään pöy­tään ja osoit­ti kart­taa kuin aar­re­kir­jaa.

Tors­tai­na 20.11. aa­mul­la kel­lo 8 olin vie­mäs­sä au­toa ren­kaan vaih­toon, kun näin nyr­kin ko­koi­sen kar­va­pal­lon vi­luis­saan ja pe­lois­saan.

Itä­väy­lä leh­des­sä 19.11. ar­tik­ke­li "Las­ten­tar­vi­ke­kirp­pis pa­laa Por­voo­seen-Por­voon van­hem­pai­nyh­dis­tyk­set ak­ti­voi­vat ylä­kou­lu­lai­sia mu­kaan". Tämä yh­dis­tys jär­jes­ti suu­ren ta­pah­tu­man 22.11. Ko­kon­hal­lis­sa, Por­voos­sa. Ai­van mah­ta­vaa kun van­hem­pai­nyh­dis­tyk­set ja nuo­ret vaa­li­vat tätä van­haa pe­rin­net­tä.

Itä-Uu­den­maan alu­een ikään­ty­neen vä­es­tön mää­rän kas­va­es­sa on tär­ke­ää vah­vis­taa ih­mis­lä­hei­siä ja vai­kut­ta­via tu­ki­pal­ve­lui­ta, jot­ka tu­ke­vat ikäih­mis­ten tur­val­lis­ta ja osal­lis­ta­vaa ar­kea. Et­si­vä nuo­ri­so­työ on mo­nel­le tut­tu asia, mut­ta tänä vuon­na hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la aloi­tet­tiin et­si­vä van­hus­työ.

Lu­ki­os­ta val­mis­tu­mi­nen kol­mes­sa vuo­des­sa on pit­kään näh­ty luon­nol­li­se­na ta­voit­tee­na. Sil­ti moni nuo­ri huo­maa jo opin­to­jen alus­sa, et­tä ai­ka­tau­lu tun­tuu tiu­kal­ta, vaik­ka opis­ke­lu su­jui­si ja työs­ken­te­ly oli­si oma-aloit­teis­ta. Ny­kyi­nen kurs­si­mää­rä ja lu­ki­on ra­ken­ne ovat muo­tou­tu­neet sel­lai­sik­si, et­tä jo­kai­sen pol­ku ei mah­du kol­men vuo­den ke­hyk­seen il­man, et­tä ar­jes­ta tu­lee lii­an kii­reis­tä. Eri­tyi­ses­ti meil­lä, jot­ka ovat kiin­nos­tu­nei­ta aloit­ta­maan esi­mer­kik­si yli­mää­räi­sen kie­len tai opis­ke­le­maan suu­rim­man osan ai­neis­ta pit­kä­nä, kol­me vuot­ta muut­tuu no­pe­as­ti lii­an ly­hy­ek­si. Mik­si siis näin?

Olen jou­tu­nut käy­mään omien vai­vo­je­ni ta­kia vii­me ai­koi­na use­aan ot­tee­seen ky­sei­ses­sä päi­vys­tyk­ses­sä. Ha­lu­an kiit­tää hen­ki­lö­kun­taa siel­lä eri­no­mai­ses­ta pal­ve­lus­ta. Tämä po­ruk­ka to­del­la tie­tää mitä pi­tää teh­dä ja asi­at su­ju­vat mut­kat­to­mas­ti ja ri­pe­äs­ti hy­väs­sä hen­ges­sä hy­mys­sä suin.

As­ko­lan en­si vuo­den ta­lou­sar­vio näyt­tää pa­pe­ril­la ihan hy­väl­tä: pit­kän ali­jää­mä­put­ken jäl­keen bud­jet­ti oli­si jopa noin 32 000 eu­roa plus­sal­la. Se on kui­ten­kin to­del­la pie­ni pus­ku­ri. Yk­si­kin odot­ta­ma­ton meno riit­tää vie­mään yli­jää­män men­nes­sään.

Suo­mes­sa on la­kat­tu kes­kus­te­le­mas­ta kor­ke­a­kou­lu­tet­tu­jen li­sää­mi­ses­tä, sil­lä hei­dän työt­tö­myy­ten­sä kas­vaa täl­lä het­kel­lä suh­teel­li­ses­ti eni­ten. Kui­ten­kin työ­e­lä­män muut­tu­es­sa opis­ke­lu eten­kin työ­e­lä­mä­kat­ko­jen ja työt­tö­myy­den ai­ka­na tu­ki­si työ­mark­ki­noil­le pa­luu­ta - myös huo­nom­man suh­dan­ne­kau­den jäl­keen.

Olin noin kol­me viik­koa sit­ten Por­voon sai­raa­las­sa hoi­det­ta­va­na use­am­man sai­rau­den ta­kia. En oi­kein jak­sa ym­mär­tää fluns­sa­po­ti­lai­den kiu­kut­te­lua – it­se olin lä­hes vii­kon osas­tol­la, ja tänä ai­ka­na näin omin sil­min, kuin­ka am­mat­ti­tai­tois­ta hen­ki­lö­kun­taa siel­lä on ja mi­ten hy­vää huol­ta po­ti­lais­ta pi­de­tään.

Har­ras­ta­mi­sel­la on tut­ki­tus­ti laa­ja vai­ku­tus ar­keen: se vah­vis­taa mie­len­ter­veyt­tä, tu­kee op­pi­mis­ta ja ko­tou­tu­mis­ta sekä ra­ken­taa yh­tei­sö­jä ja ryt­miä. Har­ras­tuk­sia ei pi­täi­si­kään näh­dä vain mu­ka­va­na ajan­viet­tee­nä, vaan osa­na kau­pun­gin pit­kä­jän­teis­tä pal­ve­lu- ja ta­lous­po­li­tiik­kaa. Täs­tä syys­tä myös bud­jet­ti­neu­vot­te­lu­jen yh­tey­des­sä teh­tä­vät rat­kai­sut har­ras­ta­mi­sen ja liik­ku­mi­sen ko­ko­nai­suu­des­ta ovat mer­kit­tä­viä.