POR­VOO Kym­me­nen vuot­ta sit­ten leh­ti­haas­tat­te­lus­sa sa­noin, et­tä jat­kan va­paa­eh­tois­ta oh­jaa­jan työ­tä. Mi­kään ei ole muut­tu­nut; kym­me­nen vuot­ta olen tääl­lä ol­lut, ja edel­leen jat­kan.

Näin tuu­maa her­sy­vän nau­run sä­es­tyk­sel­lä por­voo­lai­nen An­ni "Anu" Suni jo en­nen kuin tuo­re syn­ty­mä­päi­vä­haas­tat­te­lu eh­tii al­kaa­kaan. Suni täyt­tää vap­pu­aat­to­na 85 vuot­ta.

– Nyt aja­tus on muut­tu­nut niin, et­tä jat­kan, jos vain jak­san, tar­ken­taa.

Suni juh­lis­ti syn­ty­mä­päi­vään­sä jo hie­man en­nak­koon lau­an­tai­na 12.4. kah­vi­ti­lai­suu­des­sa, jo­hon osal­lis­tui noin 65 ih­mis­tä.

– Tun­tui hy­väl­tä kat­so­es­sa­ni ys­tä­vi­ä­ni, joi­den kans­sa olen jat­ku­vas­ti te­ke­mi­sis­sä. Ti­lai­suu­den hen­ki oli sy­dä­mel­li­nen, mut­ta ke­veä.

"Tämä on myös mi­nun oman hy­vin­voin­nin ja kun­non yl­lä­pi­tä­mis­tä"

Suni on toi­mi­nut ver­tais­tu­ki­hen­ki­lö­nä Ome­na­mä­en pal­ve­lu­kes­kuk­ses­sa yh­teen­sä jo 25 vuo­den ajan.

– Luin leh­des­tä, et­tä Ome­na­mä­es­sä on ve­si­jump­paa, jo­hon pää­tin osal­lis­tua.

Ve­si­jump­paa veti Ome­na­mä­es­sä työs­ken­nel­lyt fy­si­o­te­ra­peut­ti Juha Park­ko­nen.

– En eh­ti­nyt kau­he­an kau­an ve­si­jum­pas­sa ol­la, kun Juha nos­ti mi­nut al­taan reu­nal­le. Kä­vin ve­si­voi­mis­te­luoh­jaa­jan kurs­sin Jy­väs­ky­län yli­o­pis­tos­sa, mis­tä läh­tien olen pi­tä­nyt ve­si­jump­pia.

Al­ku­ai­koi­na Suni veti al­las­jump­paa kaik­ki­na mui­na päi­vi­nä pait­si maa­nan­tai­sin. Ny­kyi­sin Ome­na­mä­en oma al­las­jump­pa­ryh­mä ko­koon­tuu vain ker­ran vii­kos­sa, kes­ki­viik­koi­sin.

– En mal­ta lo­pet­taa, kos­ka tämä on myös mi­nun oman hy­vin­voin­nin ja kun­non yl­lä­pi­tä­mis­tä. Vä­hän lais­kem­man sor­tin ih­mi­se­nä mi­nun ei tu­li­si sään­nöl­li­ses­ti läh­det­tyä liik­keel­le, jos ei oli­si ai­ka­tau­lua.

– Saan ryh­mis­tä yh­tä pal­jon kuin niil­le an­nan! Esi­mer­kik­si al­las­jum­pas­sa on enim­mäk­seen mi­nua nuo­rem­pia.

Porvoolainen Anni Suni vetää Omenamäen palvelukeskuksessa toimintaterapiaryhmää, jossa syntyneitä askartelutuotteita on myynnissä talon aulassa. – Myyjäisten myyntituotoilla hankimme lisää askartelutarvikkeita, hän kertoo.

Marko Wahlström

"Ryh­mis­sä ih­mi­set voi­vat ta­va­ta toi­si­aan"

Tuol­loin 25 vuot­ta sit­ten Ome­na­mä­en as­kar­te­lu­huo­nees­sa työs­ken­te­li toi­min­ta­te­ra­peut­ti, joka sit­tem­min siir­ret­tiin Nä­sin ter­vey­sa­se­mal­le.

– Näin myös toi­min­ta­te­ra­pia siir­tyi mi­nul­le, Suni sa­noo.

Ny­kyi­sin ryh­mä ko­koon­tuu ker­ran vii­kos­sa as­kar­te­le­maan yh­des­sä, juo­maan kah­via ja pa­ran­ta­maan maa­il­maa.

– Se on enem­män so­si­aa­li­nen yh­des­sä­o­lon het­ki, Suni sa­noo.

Hän muis­tut­taa, et­tä ih­mi­sen ikään­ty­es­sä aja­tuk­set kään­ty­vät hel­pos­ti omaan it­seen­sä, jol­loin muu elä­mä jää ul­ko­puo­li­sek­si, kun ei ole enää työ­hön liit­ty­viä ta­paa­mi­sia tai työ­ka­ve­rei­ta.

– Koen hir­mu tär­ke­ä­nä, et­tä on ryh­miä ja yh­dis­tyk­siä, jos­sa ih­mi­set voi­vat ta­va­ta toi­si­an­sa ja pu­hua.

Vapaaehtoisohjaaja Anu Suni sanoo olevansa monia ryhmäläisiä vanhempi. – Kyllähän minun pitäisi olla ennemmin altaassa kuin altaan reunalla, hän tuumaa. Kuvassa hän vesijumppaa Omenamäessä syyskuussa 2024.

Arkisto/Marko Wahlström

"Vie­lä vuo­si sit­ten pi­din myös yh­dis­tys­ten ve­si­jump­paa"

Ome­na­mä­en pal­ve­lu­kes­kus­ta re­mon­toi­ta­es­sa joi­ta­kin vuo­sia sit­ten, pu­hut­tiin jul­ki­ses­ti, et­tä ta­los­ta muo­dos­tui­si elä­ke­läis­ten olo­huo­ne.

– Ai­na­kin minä har­taas­ti näin toi­voin, et­tä täs­tä oli­si tul­lut sel­lai­nen. Kun tääl­lä ei ole oh­jat­tua toi­min­taa, niin aja­tus ei to­teu­du. Tänä päi­vä­nä elä­ke­läi­set tar­vit­se­vat vi­rik­kei­tä jak­saak­seen, Suni sa­noo.

Hän har­mit­te­lee, et­tä kau­pun­gil­la ei enää ole osoit­taa en­nal­ta­eh­käi­se­vää toi­min­taa ikäih­mi­sil­le.

– Se on täy­sin yh­dis­tys­ten ja va­paa­eh­tois­ten va­ras­sa. Esi­mer­kik­si yh­dis­tys­ten jär­jes­tä­mien mat­ko­jen lin­ja-au­tot ovat ai­na ihan täyn­nä.

Suni it­se ve­tää Ete­lä-Suo­men Syö­päyh­dis­tyk­sen pai­kal­lis­toi­min­taa sekä on jä­se­ne­nä Por­voon Kar­ja­la-Seu­ras­sa, Por­voon Kan­sal­li­sis­sa Se­ni­o­reis­sa ja Suo­men Ni­ve­lyh­dis­tyk­sen Por­voon ni­vel­pii­ris­sä. Hän toi­mii myös seu­ra­kun­nan lä­he­tys­työn kä­si­työ­pii­ris­sä.

– Vie­lä vuo­si sit­ten pi­din myös yh­dis­tys­ten ve­si­jump­paa. Sen lo­pe­tin, kos­ka kat­soin, et­tä mi­nun pi­täi­si jo pa­la­ta ta­kai­sin al­taa­seen.

Ome­na­mä­en li­säk­si ryh­mien li­säk­si Suni ve­tää tuo­li­jump­paa nuo­ri­so­ti­la Zent­ran ti­lois­sa 35–40 ikäih­mi­sil­le ker­ran vii­kos­sa.

– Siel­lä ei ky­sy­tä ke­nel­tä­kään jä­sen­kort­tia, vaan ryh­mä on kai­kil­le elä­ke­läi­sil­le va­paa. Si­tä­kin ai­on jat­kaa en­si syk­sy­nä.

Suni jär­jes­tää myös suo­sit­tu­ja kyl­py­lä­mat­ko­ja Vi­roon.

Pää­sim­me hy­vin mu­kaan pai­kal­li­seen toi­min­taan

Suni jäi eläk­keel­le Nes­teen Kil­pi­lah­den voi­ma­lai­tok­sen la­bo­ra­to­ri­o­hoi­ta­jan työs­tä vuon­na 2000.

Hän aloit­ti työ­u­ran­sa Nes­teen tek­no­lo­gi­a­kes­kuk­sen la­bo­ra­to­ri­os­sa vuon­na 1970.

– Muu­tim­me Jy­väs­ky­läs­tä vuon­na 1969 Por­voo­seen, joka ot­ti tu­li­jat hy­vin avo­sy­lin vas­taan. Kau­pun­kiin oli sil­loin tul­lut pal­jon uu­sia asuk­kai­ta Nes­teen ra­ken­net­tua ja­los­ta­mon.

Su­nin muis­ti­ku­vien mu­kaan ruot­sin kie­li­kään ei aset­ta­nut min­kään­lai­sia es­tei­tä täy­sin suo­men­kie­li­sen per­heen so­peu­tu­mi­sel­le.

– Pää­sim­me hy­vin mu­kaan pai­kal­li­seen toi­min­taan, kos­ka ex-puo­li­so­ni Ari Kaut­to (saa­ris­to­lai­vu­riy­rit­tä­jä) oli hy­vin ak­tii­vi­nen muun mu­as­sa nuor­kaup­pa­ka­ma­ris­sa ja pur­si­seu­ras­sa.

Porvoolainen Anni Suni vetää Omenamäen palvelukeskuksessa toimintaterapiaryhmää, jossa syntyneitä askartelutuotteita on myynnissä talon aulassa. – Myyjäisten myyntituotoilla hankimme lisää askartelutarvikkeita, hän kertoo.

Marko Wahlström

Evak­ko­tai­pa­lees­ta läm­pi­mät muis­tot

Su­nin juu­ret ovat Kar­ja­lan­kan­nak­sel­la Ant­re­an pi­tä­jän Her­to­lan ky­läs­sä.

– Olen syn­ty­nyt vä­li­rau­han ai­ka­na Lo­pel­la, jon­ne per­hee­ni oli eva­kuo­i­tu.

Vii­si­lap­si­nen per­he pää­si pa­la­maan rau­han ai­ka­na syn­nyin­si­joil­leen Ant­re­aan.

– En­sim­mäi­set muis­ti­ku­va­ni ovat Kar­ja­las­ta. Kun van­hem­mat si­sa­ruk­set läh­ti­vät naa­pu­riin py­hä­kou­luun en pääs­syt mu­kaan, kos­ka mat­kal­la piti ylit­tää puro, Suni muis­te­lee.

Hän muis­te­lee, et­tä lap­suu­ten­sa sun­nun­tai­aa­mut oli­vat yh­tä py­hä­kou­lua, kos­ka äi­tin­sä toi­mi py­hä­kou­lu­no­pet­ta­ja­na.

Kun jat­ko­so­ta al­koi, kar­ja­lais­per­he jou­tui jät­tä­mään ko­tin­sa ja läh­te­mään uu­del­leen evak­koon. Koko evak­ko­mat­ka Lo­pen Kyös­ti­lään teh­tiin he­vos­kär­ry­kyy­dil­lä.

– Olin sil­loin 3-vuo­ti­as ja mi­nul­le on jää­nyt mat­kas­ta läm­pi­mät muis­tot: päi­vät oli­vat au­rin­koi­sia ja py­säh­dyim­me mat­kal­la. Ym­pä­ril­lä oli pal­jon ih­mi­siä ja kaik­ki­al­la kuu­lui pu­heen­so­ri­na.

Su­ku­his­to­ri­as­ta tu­li­si ker­toa tu­le­vil­le pol­vil­le hy­vis­sä ajoin

Lap­suu­ten­sa Suni viet­ti Ja­nak­ka­las­sa, jon­ne per­he ra­ken­si uu­den ko­din mui­den Her­to­lan siir­to­kar­ja­lais­ten kans­sa. Per­he asui maa­ta­los­sa.

– Var­hais­lap­suu­des­sa it­kin ja kiu­kut­te­lin, kun en saa­nut men­nä so­ke­ri­juu­ri­kas­pel­lol­le tois­ten kans­sa. Vä­hän myö­hem­pä­nä it­kin ja kiu­kut­te­lin, kun piti ol­la so­ke­ri­juu­ri­kas­maal­la.

Suni on pi­tä­nyt tär­ke­ä­nä ker­toa lap­sil­leen ja lap­sen­lap­sil­leen kar­ja­lai­ses­ta pe­rin­nös­tä, jot­ta heil­lä säi­lyi­si tie­toi­suus juu­ris­taan.

Hän suo­sit­te­lee muil­le­kin iso­van­hem­mil­le, et­tä he ker­to­vat su­ku­his­to­ri­as­taan tu­le­vil­le pol­vil­le hy­vis­sä ajoin.

– Omien juu­rien tun­te­mi­nen vai­kut­taa ih­mi­sen iden­ti­teet­tiin ja sitä kaut­ta jo­kai­sen luon­teen­piir­tee­seen.

– En ole tuntenut alkuunkaan itseäni vieraaksi Porvoossa, koska paikkakunnan vastaanotto oli niin lämmin, Anni Suni muistelee yli 55 vuoden takaista muuttoa Jyväskylästä Porvooseen. Hän on aktiivinen yhdistystoimija, joka järjestää erilaisia bussiretkiä eläkeläisille.

Marko Wahlström

"En osaa aja­tel­la, et­tä py­säh­tyi­sin ko­tiin ku­to­maan vil­la­suk­kaa"

Suu­ret unel­mat ovat ak­tii­vi­sen por­voo­lais­rou­van elä­mäs­sä taak­se­jää­nei­tä.

– En­nem­min­kin olen kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä las­ten ja las­ten­las­ten elä­mä on jär­jes­tyk­ses­sä sekä sii­tä, et­tä ys­tä­vä­pii­ri­ni on niin laa­ja, hän to­te­aa.

Suni toi­voo, et­tä sai­si ol­la mah­dol­li­sim­man pit­kään mu­ka­na eri­lai­ses­sa toi­min­nas­sa.

– En osaa aja­tel­la, et­tä py­säh­tyi­sin ko­tiin ku­to­maan vil­la­suk­kaa. Mi­nul­la on niin voi­ma­kas halu toi­mia elä­mäs­sä. En osaa tun­tea nii­tä vuo­sia, jot­ka olen elä­nyt elet­tyi­nä vuo­si­na, vaan ne ovat mi­nul­le osa tätä päi­vää.

Suni myön­tää, et­tei us­ko täyt­tä­vän­sä 85 vuot­ta.

– Elä­mä­ni on ol­lut vä­ri­käs ja pal­jon an­ta­va, mut­ta olen siir­ty­nyt niin no­pe­as­ti asi­as­ta toi­seen, et­ten ole eh­ti­nyt mis­sään pit­käs­tyä.

FAK­TA
An­ni Suni
» Syn­ty­nyt Lo­pel­la 30.4.1940. Lap­suu­ten­sa viet­ti Ja­nak­ka­las­sa.
» Opis­ke­li Hel­sin­gis­sä la­bo­ran­tik­si ja la­bo­ra­to­ri­o­hoi­ta­jak­si.
» Avi­oi­tui Ari Kau­ton kans­sa. Pa­ris­kun­ta ta­pa­si opis­ke­lu­ai­ka­na rai­ti­o­vau­nu­py­sä­kil­lä Lii­san­ka­dul­la.
» Per­hee­seen syn­tyi kol­me ty­tär­tä, jois­ta esi­koi­nen kuo­li nuo­re­na. Lap­sen­lap­sia on yh­teen­sä seit­se­män; heis­tä nuo­rim­mai­nen­kin on jo yli 20-vuo­ti­as.
» Erot­tu­aan las­ten­sa isän kans­sa meni toi­sen ker­ran nai­mi­siin. Pa­ris­kun­ta on edel­leen yh­des­sä.
» Har­ras­taa kyl­py­lä­lo­mai­lua Itä-Vi­ru­maal­la Toi­las­sa ja kä­ve­lyä luon­nos­sa, Us­koo saa­van­sa ener­gi­aa niin met­säs­tä kuin vä­reis­tä.

»» Lue myös: Roi­ma kar­sin­ta ve­si­jump­piin – Por­voo­lai­sil­ta elä­ke­läi­sil­tä vie­tiin Ome­na­mä­en al­las­ryh­mät