Viikon kysymys
A-
A+
Suvaitsevaisuus on ihmisissä hyve, jota Anni Suni arvostaa. – Jos ihmistä lyödään, häntä sattuu, on hän väriltään millainen tahansa, hän muistuttaa katsoessaan nuoren kuvataiteilija Elli Mäenpään teoksia Omenamäen palvelukeskuksen käytävän seinällä.
Marko Wahlström
PORVOO Kymmenen vuotta sitten lehtihaastattelussa sanoin, että jatkan vapaaehtoista ohjaajan työtä. Mikään ei ole muuttunut; kymmenen vuotta olen täällä ollut, ja edelleen jatkan.
Näin tuumaa hersyvän naurun säestyksellä porvoolainen Anni "Anu" Suni jo ennen kuin tuore syntymäpäivähaastattelu ehtii alkaakaan. Suni täyttää vappuaattona 85 vuotta.
– Nyt ajatus on muuttunut niin, että jatkan, jos vain jaksan, tarkentaa.
Suni juhlisti syntymäpäiväänsä jo hieman ennakkoon lauantaina 12.4. kahvitilaisuudessa, johon osallistui noin 65 ihmistä.
– Tuntui hyvältä katsoessani ystäviäni, joiden kanssa olen jatkuvasti tekemisissä. Tilaisuuden henki oli sydämellinen, mutta keveä.
"Tämä on myös minun oman hyvinvoinnin ja kunnon ylläpitämistä"
Suni on toiminut vertaistukihenkilönä Omenamäen palvelukeskuksessa yhteensä jo 25 vuoden ajan.
– Luin lehdestä, että Omenamäessä on vesijumppaa, johon päätin osallistua.
Vesijumppaa veti Omenamäessä työskennellyt fysioterapeutti Juha Parkkonen.
– En ehtinyt kauhean kauan vesijumpassa olla, kun Juha nosti minut altaan reunalle. Kävin vesivoimisteluohjaajan kurssin Jyväskylän yliopistossa, mistä lähtien olen pitänyt vesijumppia.
Alkuaikoina Suni veti allasjumppaa kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin. Nykyisin Omenamäen oma allasjumpparyhmä kokoontuu vain kerran viikossa, keskiviikkoisin.
– En malta lopettaa, koska tämä on myös minun oman hyvinvoinnin ja kunnon ylläpitämistä. Vähän laiskemman sortin ihmisenä minun ei tulisi säännöllisesti lähdettyä liikkeelle, jos ei olisi aikataulua.
– Saan ryhmistä yhtä paljon kuin niille annan! Esimerkiksi allasjumpassa on enimmäkseen minua nuorempia.
Porvoolainen Anni Suni vetää Omenamäen palvelukeskuksessa toimintaterapiaryhmää, jossa syntyneitä askartelutuotteita on myynnissä talon aulassa. – Myyjäisten myyntituotoilla hankimme lisää askartelutarvikkeita, hän kertoo.
Marko Wahlström
"Ryhmissä ihmiset voivat tavata toisiaan"
Tuolloin 25 vuotta sitten Omenamäen askarteluhuoneessa työskenteli toimintaterapeutti, joka sittemmin siirrettiin Näsin terveysasemalle.
– Näin myös toimintaterapia siirtyi minulle, Suni sanoo.
Nykyisin ryhmä kokoontuu kerran viikossa askartelemaan yhdessä, juomaan kahvia ja parantamaan maailmaa.
– Se on enemmän sosiaalinen yhdessäolon hetki, Suni sanoo.
Hän muistuttaa, että ihmisen ikääntyessä ajatukset kääntyvät helposti omaan itseensä, jolloin muu elämä jää ulkopuoliseksi, kun ei ole enää työhön liittyviä tapaamisia tai työkavereita.
– Koen hirmu tärkeänä, että on ryhmiä ja yhdistyksiä, jossa ihmiset voivat tavata toisiansa ja puhua.
Vapaaehtoisohjaaja Anu Suni sanoo olevansa monia ryhmäläisiä vanhempi. – Kyllähän minun pitäisi olla ennemmin altaassa kuin altaan reunalla, hän tuumaa. Kuvassa hän vesijumppaa Omenamäessä syyskuussa 2024.
Arkisto/Marko Wahlström
"Vielä vuosi sitten pidin myös yhdistysten vesijumppaa"
Omenamäen palvelukeskusta remontoitaessa joitakin vuosia sitten, puhuttiin julkisesti, että talosta muodostuisi eläkeläisten olohuone.
– Ainakin minä hartaasti näin toivoin, että tästä olisi tullut sellainen. Kun täällä ei ole ohjattua toimintaa, niin ajatus ei toteudu. Tänä päivänä eläkeläiset tarvitsevat virikkeitä jaksaakseen, Suni sanoo.
Hän harmittelee, että kaupungilla ei enää ole osoittaa ennaltaehkäisevää toimintaa ikäihmisille.
– Se on täysin yhdistysten ja vapaaehtoisten varassa. Esimerkiksi yhdistysten järjestämien matkojen linja-autot ovat aina ihan täynnä.
Suni itse vetää Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksen paikallistoimintaa sekä on jäsenenä Porvoon Karjala-Seurassa, Porvoon Kansallisissa Senioreissa ja Suomen Nivelyhdistyksen Porvoon nivelpiirissä. Hän toimii myös seurakunnan lähetystyön käsityöpiirissä.
– Vielä vuosi sitten pidin myös yhdistysten vesijumppaa. Sen lopetin, koska katsoin, että minun pitäisi jo palata takaisin altaaseen.
Omenamäen lisäksi ryhmien lisäksi Suni vetää tuolijumppaa nuorisotila Zentran tiloissa 35–40 ikäihmisille kerran viikossa.
– Siellä ei kysytä keneltäkään jäsenkorttia, vaan ryhmä on kaikille eläkeläisille vapaa. Sitäkin aion jatkaa ensi syksynä.
Suni järjestää myös suosittuja kylpylämatkoja Viroon.
Pääsimme hyvin mukaan paikalliseen toimintaan
Suni jäi eläkkeelle Nesteen Kilpilahden voimalaitoksen laboratoriohoitajan työstä vuonna 2000.
Hän aloitti työuransa Nesteen teknologiakeskuksen laboratoriossa vuonna 1970.
– Muutimme Jyväskylästä vuonna 1969 Porvooseen, joka otti tulijat hyvin avosylin vastaan. Kaupunkiin oli silloin tullut paljon uusia asukkaita Nesteen rakennettua jalostamon.
Sunin muistikuvien mukaan ruotsin kielikään ei asettanut minkäänlaisia esteitä täysin suomenkielisen perheen sopeutumiselle.
– Pääsimme hyvin mukaan paikalliseen toimintaan, koska ex-puolisoni Ari Kautto (saaristolaivuriyrittäjä) oli hyvin aktiivinen muun muassa nuorkauppakamarissa ja pursiseurassa.
Porvoolainen Anni Suni vetää Omenamäen palvelukeskuksessa toimintaterapiaryhmää, jossa syntyneitä askartelutuotteita on myynnissä talon aulassa. – Myyjäisten myyntituotoilla hankimme lisää askartelutarvikkeita, hän kertoo.
Marko Wahlström
Evakkotaipaleesta lämpimät muistot
Sunin juuret ovat Karjalankannaksella Antrean pitäjän Hertolan kylässä.
– Olen syntynyt välirauhan aikana Lopella, jonne perheeni oli evakuoitu.
Viisilapsinen perhe pääsi palamaan rauhan aikana synnyinsijoilleen Antreaan.
– Ensimmäiset muistikuvani ovat Karjalasta. Kun vanhemmat sisarukset lähtivät naapuriin pyhäkouluun en päässyt mukaan, koska matkalla piti ylittää puro, Suni muistelee.
Hän muistelee, että lapsuutensa sunnuntaiaamut olivat yhtä pyhäkoulua, koska äitinsä toimi pyhäkoulunopettajana.
Kun jatkosota alkoi, karjalaisperhe joutui jättämään kotinsa ja lähtemään uudelleen evakkoon. Koko evakkomatka Lopen Kyöstilään tehtiin hevoskärrykyydillä.
– Olin silloin 3-vuotias ja minulle on jäänyt matkasta lämpimät muistot: päivät olivat aurinkoisia ja pysähdyimme matkalla. Ympärillä oli paljon ihmisiä ja kaikkialla kuului puheensorina.
Sukuhistoriasta tulisi kertoa tuleville polville hyvissä ajoin
Lapsuutensa Suni vietti Janakkalassa, jonne perhe rakensi uuden kodin muiden Hertolan siirtokarjalaisten kanssa. Perhe asui maatalossa.
– Varhaislapsuudessa itkin ja kiukuttelin, kun en saanut mennä sokerijuurikaspellolle toisten kanssa. Vähän myöhempänä itkin ja kiukuttelin, kun piti olla sokerijuurikasmaalla.
Suni on pitänyt tärkeänä kertoa lapsilleen ja lapsenlapsilleen karjalaisesta perinnöstä, jotta heillä säilyisi tietoisuus juuristaan.
Hän suosittelee muillekin isovanhemmille, että he kertovat sukuhistoriastaan tuleville polville hyvissä ajoin.
– Omien juurien tunteminen vaikuttaa ihmisen identiteettiin ja sitä kautta jokaisen luonteenpiirteeseen.
– En ole tuntenut alkuunkaan itseäni vieraaksi Porvoossa, koska paikkakunnan vastaanotto oli niin lämmin, Anni Suni muistelee yli 55 vuoden takaista muuttoa Jyväskylästä Porvooseen. Hän on aktiivinen yhdistystoimija, joka järjestää erilaisia bussiretkiä eläkeläisille.
Marko Wahlström
"En osaa ajatella, että pysähtyisin kotiin kutomaan villasukkaa"
Suuret unelmat ovat aktiivisen porvoolaisrouvan elämässä taaksejääneitä.
– Ennemminkin olen kiitollinen siitä, että lasten ja lastenlasten elämä on järjestyksessä sekä siitä, että ystäväpiirini on niin laaja, hän toteaa.
Suni toivoo, että saisi olla mahdollisimman pitkään mukana erilaisessa toiminnassa.
– En osaa ajatella, että pysähtyisin kotiin kutomaan villasukkaa. Minulla on niin voimakas halu toimia elämässä. En osaa tuntea niitä vuosia, jotka olen elänyt elettyinä vuosina, vaan ne ovat minulle osa tätä päivää.
Suni myöntää, ettei usko täyttävänsä 85 vuotta.
– Elämäni on ollut värikäs ja paljon antava, mutta olen siirtynyt niin nopeasti asiasta toiseen, etten ole ehtinyt missään pitkästyä.
FAKTA
Anni Suni
» Syntynyt Lopella 30.4.1940. Lapsuutensa vietti Janakkalassa.
» Opiskeli Helsingissä laborantiksi ja laboratoriohoitajaksi.
» Avioitui Ari Kauton kanssa. Pariskunta tapasi opiskeluaikana raitiovaunupysäkillä Liisankadulla.
» Perheeseen syntyi kolme tytärtä, joista esikoinen kuoli nuorena. Lapsenlapsia on yhteensä seitsemän; heistä nuorimmainenkin on jo yli 20-vuotias.
» Erottuaan lastensa isän kanssa meni toisen kerran naimisiin. Pariskunta on edelleen yhdessä.
» Harrastaa kylpylälomailua Itä-Virumaalla Toilassa ja kävelyä luonnossa, Uskoo saavansa energiaa niin metsästä kuin väreistä.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot