LO­VII­SA | Uus­lo­vii­sa­lai­nen Oo­na Tu­ru­nen on naut­ti­nut pik­ku­kau­pun­gin ke­säs­tä. Kult­tuu­ri, ta­pah­tu­mat, luon­to, kah­vi­lat ja eten­kin ui­mi­nen ovat ri­kas­tut­ta­neet en­ti­sen hel­sin­ki­läi­sen elä­mää.

Kul­ta­pal­lo­ja, ruis­kau­nok­ke­ja, ke­hä­kuk­kia ja li­säk­si joi­tain mui­ta­kin ke­sä­kuk­kia, joi­den ni­met ei­vät juu­ri nyt muis­tu mie­leen. Uus­lo­vii­sa­lai­nen Oo­na Tu­ru­nen naut­tii en­sim­mäis­tä ker­taa ke­sä­lo­mas­taan Lo­vii­sas­sa, ja sii­hen kuu­luu myös kuk­kien kas­vat­ta­mi­nen kau­niis­sa, suo­jai­sas­sa puu­tar­has­sa.

– Olen kas­vat­ta­nut kuk­kia sie­me­nes­tä läh­tien en­sim­mäis­tä ker­taa elä­mäs­sä­ni, Oo­na sa­noo sil­min­näh­den iloi­se­na.

Mal­lia hän on ot­ta­nut muis­ta lo­vii­sa­lais­puu­tar­hois­ta. Ai­na­kin kul­ta­pal­lo­ja hän on näh­nyt mui­den­kin pi­hoil­la. Hän on kui­ten­kin päät­tä­nyt ede­tä pie­nin as­ke­lin puu­tar­has­saan, jos­sa on jo en­tuu­des­taan kuk­kia, kas­ve­ja ja ome­na­pui­ta. Vaik­ka Oo­na käyt­tää pal­jon yrt­te­jä ruo­an­lai­tos­sa, hyö­ty­puu­tar­haa hän ei ole vie­lä pe­rus­ta­nut.

– Ra­kas­tan lo­vii­sa­lai­sia puu­tar­ho­ja. Olen iloi­nen sii­tä, et­tä olen jo it­se­kin saa­nut kuk­kia kas­va­te­tuk­si. Yr­tit oli­si ol­lut hie­no jut­tu. Ai­na­kin sa­laat­ti ja ba­si­li­ka ovat kuu­lem­ma help­po­ja kas­vat­taa. Ai­ka ei vain rii­tä kaik­keen, Oo­na poh­tii.

Omenapuun alla on mukava istuskella. Oona kattaa usein lounaankin ulos.

Reija Kokkola

Hän on ol­lut kii­rei­nen työs­sään sek­su­aa­li­te­ra­peut­ti­na hel­sin­ki­läi­ses­sä jär­jes­tös­sä. Jon­kin ver­ran Oo­na pys­tyy työs­ken­te­le­mään myös etä­nä Lo­vii­sas­sa. Ke­vät ku­lui vauh­dil­la, ja en­nen lo­mi­aan hän oli myös joi­tain viik­ko­ja Hel­sin­gis­sä vel­jen­sä kis­san­hoi­ta­ja­na. Oma Til­li-kis­sa on jo 20-vuo­ti­as, ja lä­hin­nä pöt­köt­te­lee si­sä­ti­lois­sa.

– Olen hy­väk­sy­nyt sen, et­tä vaik­ka kuin­ka ha­lu­ai­sin puu­ha­ta ke­vääl­lä ja ke­säl­lä puu­tar­has­sa, ai­ka on ra­jal­li­nen. Täy­tyy kat­soa, kuin­ka pal­jon pys­tyn si­tou­tu­maan puu­tar­han­hoi­toon, Oo­na sa­noo re­a­lis­ti­ses­ti.

Oo­na muut­ti puo­li­son­sa kans­sa Lo­vii­saan vii­me ke­sä­nä ju­han­nuk­sen jäl­keen, jo­ten ke­sä­ko­ke­mus kau­pun­gis­ta jäi puo­lik­kaak­si. Jo­tain sen­tään hän sai ko­kea run­saam­man kaut­ta.

– Ome­noi­ta tuli val­ta­vas­ti. Ome­na­me­hua on vie­lä­kin jäl­jel­lä. Voi ol­la ihan hyvä, jos tänä vuon­na ei tu­li­si niin isoa ome­na­sa­toa, hän hy­myi­lee.

engät pois! Nurmella on kiva kulkea avojaloin.

Reija Kokkola

Tänä ke­sä­nä ta­loon on teh­ty pien­tä pin­ta­re­mont­tia, mut­ta myös kel­la­ri­ti­lo­ja on uu­sit­tu. Oo­na on ni­mit­täin toi­sel­ta kou­lu­tuk­sel­taan ke­raa­mik­ko-ar­te­saa­ni. Kä­det ovat siis kai­van­neet luo­vaa työ­tä, ja sik­si kel­la­riin on ra­ken­net­tu ke­sän ai­ka­na ke­ra­miik­ka-atel­jee. Oo­na pi­tää eri­tyi­ses­ti ruuk­ku­jen val­mis­ta­mi­ses­ta, mut­ta hän te­kee myös kau­nis­ta tai­de­ke­ra­miik­kaa.

– Eh­kä jos­kus teen ke­ra­miik­kaa myös myyn­tiin pie­ni­muo­toi­ses­ti. En heti aio in­ves­toi­da uu­niin tai drei­jaan, mut­ta toi­veis­sa ne­kin ovat, hän sa­noo.

Oo­nas­ta huo­kuu erään­lai­nen rau­ha ke­säi­ses­sä puu­tar­has­sa. Ei ole pak­ko teh­dä mi­tään tai seu­ra­ta tark­ko­ja ke­sä­lo­ma­suun­ni­tel­mia. Hel­sin­gin kan­ta­kau­pun­gis­ta muut­ta­neel­la on nyt ai­kaa naut­tia elä­mäs­tä pik­ku­kau­pun­gin rau­has­sa. Vii­me ke­sä­nä hän eh­ti mu­kaan muun mu­as­sa Salt­fest-mu­siik­ki­fes­ti­vaa­leil­le, ja Lo­vii­san Wan­hat Ta­lot -ta­pah­tu­ma­kin on hä­nel­le en­tuu­des­taan tut­tu. Tänä vuon­na Salt­fes­tin ai­kaan hän on it­se muu­al­la esiin­ty­mäs­sä lau­la­ja­na, mut­ta LWT-ta­pah­tu­maan hän ai­koo pääs­tä käy­mään.

– Minä to­del­la­kin ra­kas­ta van­ho­ja ta­lo­ja. On osit­tain LWT-ta­pah­tu­man an­si­o­ta, et­tä muu­tim­me tän­ne Lo­vii­saan. On hie­noa esi­tel­lä kau­pun­kia ke­sä­vie­rail­le, ku­ten kum­mi­lap­sil­le ja ys­tä­vil­le. Meil­lä on pi­hal­la ke­sä­huo­ne, jos­sa he voi­vat yö­pyä. Ja puu­tar­has­sa voi is­tus­kel­la, Oo­na hy­myi­lee.

Kukkien väriloisto ilahduttaa Oonaa kotirappusilla.

Reija Kokkola

Musiikkia syntyy kodin studiohuoneessa.

Reija Kokkola

Oo­na har­ras­taa ak­tii­vi­ses­ti muun mu­as­sa joo­gaa ja pi­la­tes­ta, mut­ta myös jazz- ja show-tans­sia kil­pa­ta­sol­la. Kesä Lo­vii­sas­sa on Oo­nal­le myös lii­kun­nal­li­nen elä­mys, sil­lä kau­pun­gis­sa pää­see joo­gaa­maan ja pi­la­tes­tun­neil­le Ös­terst­jer­nan-hal­liin si­sä­ti­loi­hin, mut­ta sa­mal­la saa naut­tia me­ri­nä­kö­a­las­ta ja me­ren tuok­sus­ta.

– Ko­ko­nai­nen sei­nä on avat­tu, ja voim­me näh­dä me­ren. Eten­kin hy­väl­lä il­mal­la se on mu­ka­vaa, mut­ta myös sa­teel­la sii­nä on oma tun­nel­man­sa. Ke­sä­tun­neil­le on ai­na kiva men­nä, ja ve­tä­jät ovat mu­ka­via. He ot­ta­vat huo­mi­oon eri­ta­soi­set har­ras­ta­jat, jo­ten kyn­nys osal­lis­tua on ma­ta­la. Mi­nul­le on tul­lut näil­lä ke­sä­tun­neil­la tun­ne, et­tä olen ter­ve­tul­lut. Ai­na ko­tiin pyö­räil­les­sä­ni hyvä mie­li, Oo­na hy­myi­lee.

Ke­säl­lä mo­net Tans­si­o­pis­ton tans­si­tun­nit ovat tau­ol­la, jo­ten ak­tii­vi­liik­ku­ja­na Oo­na on mat­kus­ta­nut Hel­sin­kiin tun­neil­le. Mat­kat töi­hin ja har­ras­tuk­siin Hel­sin­kiin hän kul­kee bus­sil­la. Muu­ten Lo­vii­sas­sa hän kul­kee pyö­räil­len.

– Suun­nit­te­len ajo­kor­tin hank­ki­mis­ta, jot­ta pää­sen kul­ke­maan it­se­näi­ses­ti kau­em­mas tai kaup­poi­hin os­tok­sil­le, Oo­na sa­noo.

Oona käy mielellään Plageneilla uimassa. Kesällä plussaa on kahvilatoiminta.

Reija Kokkola

Kesä-Lo­vii­sal­la on ol­lut Oo­nal­le tär­keä roo­li, sil­lä Lo­vii­sa on opet­ta­nut hä­net pois ve­si­kam­mos­ta. En­nen Lo­vii­saan muut­toa Oo­na ei pi­tä­nyt ui­mi­ses­ta, sil­lä vesi oli ”si­sä­maan ih­mi­sel­le” ou­to ele­ment­ti. Ve­den ja ui­mi­sen pe­lon hän se­lät­ti muu­tet­tu­aan ran­nik­ko­kau­pun­kiin ve­den lä­hei­syy­teen. Ui­mi­nen luon­non­ve­sis­sä tun­tuu nyt iha­nal­ta ja tur­val­li­sel­ta, jo­ten ny­ky­ään Oo­na on tut­tu näky Pla­ge­nin ui­ma­ran­nal­la. Hä­nes­tä oli mu­ka­vaa, et­tä Lo­vii­san kau­pun­ki ra­ken­nut­ti Pla­ge­nil­le uu­den, hie­non lai­tu­rin. Oo­na ui Pla­ge­nil­la myös tal­vi­sin.

– Vii­me ke­sä­nä voh­ve­li­kah­vi­lal­la oli ran­nas­sa kont­ti­sau­na. Oli hie­noa pu­lah­taa sau­nas­ta suo­raan ve­teen. Toi­voi­sin, et­tä sau­na oli­si siel­lä jat­ku­vas­ti, Oo­na sa­noo.

Vaik­ka ui­mi­nen jo on­nis­tuu jän­nit­tä­mät­tä, Oo­na ei edel­leen­kään tun­ne it­se­ään ko­toi­sak­si ve­neis­sä. On­nek­si hän on sen­tään pääs­syt me­rel­le, vaik­ka ei moot­to­ri­ve­neen kyy­dis­sä viih­dy­kään.

– Yh­dys­lau­tal­la pää­see Svart­hol­man lin­noi­tuk­sel­le. Se on ki­vaa, sil­lä lau­tal­la voi ol­la si­sä­ti­lois­sa, Oo­na hy­myi­lee.

Uusittu laituri Plagenin uimarannalla ilahduttaa Oonaa.

Reija Kokkola

Oona Turunen muutti Loviisaan vuosi sitten. Kesä kaupungissa on ollut elämys.

Reija Kokkola

Uus­lo­vii­sa­lai­sel­le kau­pun­ki on näyt­täy­ty­nyt myös kult­tuu­rin keh­to­na. Elo­ku­vat ovat Oo­nan in­to­hi­mo, ja nii­tä pää­see kat­so­maan Kult­tuu­ri­kes­kus Ma­ri­ly­niin. Myös Ma­ri­ly­nin muut kult­tuu­ri­ta­pah­tu­mat ovat plus­saa. Oo­na on it­se­kin jo esiin­ty­nyt Ma­ri­ly­nin la­val­la tans­si­tai­tei­li­ja­na.

– Esiin­nyin Tans­si­o­pis­ton ke­vät­näy­tök­ses­sä tans­si­op­pi­laa­na. Lava oli hyvä, va­lot hie­not ja ylei­sö eli mu­ka­na. Ra­kas­tan esiin­ty­mis­tä, ja toi­von jat­kos­sa pää­se­vä­ni mu­kaan joi­hin­kin pro­duk­ti­oi­hin lau­la­maan, tans­si­maan ja näyt­te­le­mään.

Ke­ra­mii­kan ja tans­sin ohel­la Oo­na te­kee myös mu­siik­kia puo­li­son­sa kans­sa omas­sa ko­tis­tu­di­os­saan. Siel­lä syn­tyy elekt­ro­nis­ta mu­siik­kia, jon­ka tek­nis­tä tuot­ta­mis­ta Oo­na har­joit­te­lee ai­na eh­ties­sään. Lau­lu on hä­nen var­si­nai­nen inst­ru­ment­tin­sa. Hän käy lau­lu­tun­neil­la, ja lau­laa bän­deis­sä ja kuo­rois­sa.

– Ke­säl­lä ne ovat tau­ol­la, mut­ta kuo­ro­lau­lu Lo­vii­sas­sa kyl­lä kiin­nos­tai­si. Te­at­te­ri Lu­rens kiin­nos­tai­si ko­vas­ti myös, mut­ta en va­li­tet­ta­vas­ti puhu ruot­sia. Jos­pa pää­si­sin mu­kaan jo­hon­kin ruot­sin­kie­li­seen kuo­roon, niin op­pi­sin lau­lun myö­tä myös kie­len, Oo­na miet­tii.

Mu­siik­ki, näyt­te­le­mi­nen, lau­la­mi­nen ja tans­si. Mitä muu­ta Oo­na uu­des­sa ke­sä­kau­pun­gis­saan ra­kas­taa? No, ai­na­kin kirp­pa­rei­ta ja kah­vi­loi­ta. Nii­tä­hän Lo­vii­sas­sa pii­saa.

– Käyn kah­vi­lois­sa vii­koit­tain. Kirp­pik­sil­lä voi viet­tää ai­kaa pit­kään­kin. Ra­kas­tan kau­nii­ta as­ti­oi­ta ja käy­tän mie­lel­lä­ni kier­rä­tys­vaat­tei­ta. Oi­ke­as­ti en nii­tä enem­pää tar­vit­si­si, mut­ta vä­lil­lä sor­run os­ta­maan, Oo­na myön­tää.

REI­JA KOK­KO­LA
toi­mi­tus@ita­va­y­la.fi