Viikon kysymys
A-
A+
Konekiväärin tulivoima oli vakuuttava.
Mika Laine
PORVOO, KILPILAHTI – Jäädään tähän puiden taakse suojaan, ettei paljasteta puolustavan joukkueen asemia, Kaartin jääkärirykmentin tiedottaja Lotta Laaksonen ohjeistaa toimittajia ja kuvaajia.
Kourallinen median edustajia on saapunut Kilpilahden jalostamon kupeeseen, jossa on käynnissä Kaartin jääkärirykmentin johtama Sapeli 23 -taisteluharjoitus.
– Heti kun kuuluu ammuntaa voimme siirtyä lähemmäs seuraamaan, Laaksonen sanoo.
Odottelemme puiden suojasta toiminnan alkamista. Ilmassa on havaittavissa pientä jännitystä.
Kaartin jääkärirykmentin komentaja, eversti Asko Kopra.
Mika Laine
Hieman aikaisemmin harjoituksen johtaja, eversti Asko Kopra on valaissut mediaa kertomalla harjoituksesta. Kyse on kaupunkijääkäripataljoonan yhden yksikön hyökkäystä, jota toinen joukkue puolustaa.
– Hyökkäävänä joukkueena on kaupunkijääkärikomppania, jonka vahvuus on reilu 200. Se on hieman vajaa ja koostuu pääosin varusmiehistä, jotka kotiutuvat kesäkuun 15. päivä.
Komppanian johtajat ovat astuneet palvelukseen viime vuoden heinäkuussa ja miehistö tämän vuoden tammikuussa. Tämä on heidän niin sanottu loppusotansa.
Vastustajana eli puolustavana osapuolena on kapteeni Markus Kastarin noin 30 aliupseerilinjan oppilasta, jotka valmistuvat ja ovat heinäkuussa palvelukseen astuvan saapumiserän johtajia.
– He saavat samalla koulutusta puolustustaistelusta ja puolustustaisteluun ryhmittymisestä, Kopra kertoo.
Kapteeni Markus Kastari osoittaa suunnan, josta vihollinen hyökkää.
Mika Laine
Puolustavana joukkueena oli aliupseerioppilaita.
Mika Laine
Komppania etenee komppanian päällikön suunnitelman mukaan.
– Siedetään ja ymmärretään se, että kaikki ei välttämättä aina mene suunnitellusti. Suunnistusvirheitä, jonkun toimenpiteen tekemiseen menee enemmän aikaa kuin ajateltu. Sieltä se yksikkö pikkuhiljaa kuitenkin etenee ja saa kosketuksen Kastarin joukkoon ja sen jälkeen alkaa taistelu.
Kaartinjääkäreiden vastuualueeseen kuuluu koko Uusimaa ja heillä tulee olla valmiudet harjoitella niin rakennetulla alueella kuin vaikeakulkuisessa metsämaastossa.
Koko Sapeli 23 -taisteluharjoitukseen osallistuu 500 varusmiehen ja 170 reserviläisen lisäksi 130 henkilökuntaan kuuluvaa. Kilpilahdessa järjestettävässä harjoituksessa on mukana myös osa Helsingin ilmantorjuntarykmentistä ja pieni osa Suomenlahden merivartiostosta. Alueella, missä nyt harjoitellaan, ole muutamaan vuoteen harjoiteltu
Taistelijan kypärässä näkyvät sensorit ovat osa Kasi-järjestelmää.
Mika Laine
Jostain kuuluu vaimeaa piippausta.
– Puolustuslinjaan ammutaan nyt epäsuoraa tulta, tiedottaja Laaksonen tietää.
Ääni tulee sotilailla käytössä olevasta kasi-järjestelmästä. Se on lyhenne sanoista kaksisuuntainen taistelijan simulaattori. Järjestelmä tuo harjoituksiin todentuntua. Taistelija kuulee kypärän kautta, onko saanut osuman, mihin on haavoittunut tai onko taistelu hänen osaltaan kokonaan ohi.
Laaksonen tiedustelee vastapuolen kouluttajalta missä hyökkäävät ovat. Saamme vinkin, että he ovatkin hyökkäämässä sivustalta.
Hiirenhiljaa olevat toimittajat ja kuvaajat valpastuvat, sillä kohta alkaa tapahtua. Pian metsän siimeksestä kajahtaa laukaus ja ryhmä ryntää Laaksosen perässä ääntä kohti, vaikka järki kehottaa juoksemaan täysin vastakkaiseen suuntaan.
Aseissa käytettiin puukärkisiä harjoituspatruunoita eli armeijaslangilla "räkäpäitä". Niiden apuna todentuntua tuomaan on käytössä ns. Kasi-järjestelmä.
Mika Laine
Maastopukuisia sotilaita ei heti havaitse, mutta rynnäkkökiväärien piippujen päästä lähtevät tulilieskat paljastavat taistelijoiden sijainnin.
Pauke on kova eikä toimittajalle annetut kuulosuojaimet osoittaudu turhiksi. Kolleegan kameran sarjakuvauksen ääni peittyy konekiväärin papatukseen.
Ympäri taistelutannerta keltaisiin liiveihin pukeutuneet median edustajat juoksevat ympäriinsä, mutta se ei tunnu sotilaita häiritsevän.
Median onneksi taistelijoiden aseissa käytetään paukkupatruunoita, sillä innokkaat kuvaajat ovat välillä lähes tulilinjalla.
Pienen kuusen suojassa sotilas pyytää haavoittuneelta kaveriltaan lipasta ja jatkaa ampumista kohti hyökkääjiä.
Toiset auttavat haavoittunutta turvaan. Taistelija huutaa komentoja joukoilleen.
Metsän siimeksessä nenään tarttuu ruudin haju ja harmaa savu sumentaa metsämaisemaa.
Tulitaistelu on ohi lähes yhtä nopeasti kuin se alkoikin.
Taistelun laannuttua tapaamme kukkulan päällä neljä hyökänneen joukkueen varusmiestä.
Aleks Reinla, Adama Kani, Maria Belikova ja Miikka Eloranta kuuluvat kaikki Kaartin jääkärirykmentin Valmiusyksikköön.
– Kyllä syke nousi, Reinla kertoo hiki otsallaan.
Harjoitus sujui heidän mielestään hyvin, vaikka jokainen heistä sai osumaa ja päätyi kaatuneiden listalle.
– Puskettiin hyvin päälle, mutta kävi ilmi, että vihollisia vaikutti olevan paljon enemmän kuin meitä ja otettiin nopeasti irti. Oikeita päätöksiä tehtiin, Kani kertailee harjoitusta.
– Päästiin kuitenkin yllättävän lähelle, Reinla jatkaa.
Puolustusvoimat järjestää seuraavat kutsunnat Porvoossa elokuussa.
Aleks Reinlalla on vinkki kutsuntoihin meneville.
– Ottakaa selvää asioista, aselajeista ja asemapaikoista etukäteen. Paljon hauskempaa tulee olemaan, kun hakee itse tiettyyn paikkaan.
Kaartin jääkärirykmentissä nelikon mielestä parasta on Valmiusyksikkö.
– Ollaan koko ajan valmiudessa lähteä liikkeelle. Olemme ensimmäisiä ottamassa vihollisia vastaan, Kani kertoo.
– Valmiusyksikössä on parasta myös se, että siellä pääsee tekemään monipuolisia juttuja laidasta laitaan. Vähän metsää, vähän kaupunkia ja vähän kaikenlaista, Belikova lisää.
Toimittajan esittämään viimeiseen kysymykseen, kumpi on mielekkäämpi taisteluympäristö, metsä vai kaupunki, nelikon vastaus tulee kuin tykin suusta.
– Kaupunki!
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot