POR­VOO Ai ssss…oke­ri!  Il­mas­sa tuok­suu ma­ke­al­ta, mut­ta tun­te­mus­ta ei voi ko­vin ma­ke­ak­si kut­sua. Heti so­ke­rin re­päi­syn jäl­keen olo kum­min­kin hel­pot­tuu ja iho on si­leä kuin vau­van pos­ki.

Kirk­ko­ka­dul­le huh­ti­kuus­sa ava­tus­sa Wang­gas­sa pois­te­taan kar­vo­ja pääs­tä var­pai­siin.

En­sin peh­meä mas­sa le­vi­te­tään kar­voi­tuk­sel­le – mikä on se ki­vu­li­aam­pi vai­he – ja sit­ten  mas­sa re­vi­tään ri­va­kas­ti ir­ti, jol­loin kar­vat ka­to­a­vat juu­ri­neen.

Asi­ak­kai­na kai­ke­ni­käi­siä su­ku­puo­leen kat­so­mat­ta

Tuo­rees­sa so­ke­roin­ti­pis­tees­sä käy kai­ken­kar­vai­sia asi­ak­kai­ta kak­si­kymp­pies­tä elä­kei­käi­seen, ker­to­vat Mint­tu Främ­ling ja Alii­sa Hög­lund. 

– Asi­ak­kai­nam­me on sekä mie­hiä et­tä nai­sia lä­hi­seu­dul­ta ja Hel­sin­gis­tä saak­ka. So­ke­roin­ti ei ole vain nuor­ten nais­ten pal­ve­lu, vaan jo­kai­sen, joka ha­lu­aa eroon häi­rit­se­vis­tä iho­kar­vois­ta, Alii­sa ker­too.  

Syi­tä tul­la so­ke­roi­ta­vak­si on mo­nia. Osa mie­his­tä tu­lee vai­mon­sa in­noit­ta­mi­na pois­tat­ta­maan sel­kä­kar­vo­jaan, osa ha­lu­aa hy­gie­ni­a­syis­tä eroon ala­pää­kar­voi­tuk­ses­taan. Toi­sil­le kas­vaa hor­mo­naa­lis­ta tai lää­kin­näl­li­sis­tä syis­tä kar­vo­ja epä­toi­vot­tui­hin paik­koi­hin ja joil­le­kin ei vain sovi höy­lää­mi­nen.

– Mi­nul­le ei esi­mer­kik­si käy höy­lää­mi­nen, ja sik­si olen jo vuo­sia so­ke­roi­nut kar­va­ni, Mint­tu ker­too.

– Toi­sil­la taas kar­van­kas­vu on niin no­pe­aa, et­tä jo 12 tun­nin pääs­tä shei­vauk­ses­ta on pii­ki­käs sän­ki. Sil­loin so­ke­roin­ti voi ol­la pa­rem­pi vaih­to­eh­to, Alii­sa ker­too. 

Vaik­ka so­ke­roin­ti on Alii­san ja Min­tun lei­vän läh­de, he ha­lu­a­vat ko­ros­taa, et­tei kar­vois­sa ole mi­tään vi­kaa ja hä­vet­tä­vää.

– Jo­kai­nen on ok kar­voi­neen. Em­me tuo­mit­se nii­tä, jot­ka ha­lu­a­vat pi­tää kar­van­sa. Päin­vas­toin meis­tä on hie­noa, kun esi­mer­kik­si Eri­ka Vik­man rok­kaa kai­na­lo­kar­vo­jaan. Hän on qu­een! Mint­tu nau­raa.  

Entisessä hammaslääkärin vastaanotossa revitään nykyään karvoja.

Merja Forsman

Asi­a­kas on kuin työ­maa, ke­tään ei ar­vos­tel­la

Mint­tu ja Alii­sa suh­tau­tu­vat kar­voi­hin ren­non remp­se­äs­ti. He ei­vät vä­häs­tä hät­käh­dä.

– Nä­em­me kai­ken­lais­ta, ja kai­ken­lai­nen on nor­maa­lia. Olem­me saa­neet tä­hän kou­lu­tuk­sen ja teem­me tätä joka päi­vä. Ku­kaan ei ole tääl­lä ar­vos­te­lun koh­tee­na. Meil­le on tosi tär­ke­ää, et­tä asi­ak­kail­la on hyvä ol­la, Alii­sa sa­noo.

Mitä jos sil­ti vas­taa­no­tol­le tu­le­mi­nen hä­vet­tää?

– Hä­peä on ylei­nen tun­ne asi­ak­kail­lam­me. Var­sin­kin bras­sin kans­sa, Alii­sa sa­noo.

Bras­sil­la tar­koi­te­taan bra­si­li­a­lais­ta kar­van­pois­toa, jos­sa kar­voi­tus pois­te­taan ko­ko­naan ge­ni­taa­li­a­lu­eel­ta ja usein myös siel­tä, min­ne au­rin­ko ei pais­ta eli pa­ka­ra­va­os­ta.

– Toi­set ovat ihan, et­tä voi ei, se nä­kee pe­rä­pu­ka­mat tai eri­pa­ri­set hä­py­huu­let, mut­ta ei me sel­lai­sia kat­so­ta. Suh­tau­dum­me asi­ak­kai­siin kuin uu­teen työ­maa­han: hoi­de­taan hom­mat! Mint­tu ker­too.

Aliisa pyöritti kaksi vuotta Kauneushuone Wanggaa Tampereella, mutta muuton myötä halusi keskittyä sokerointeihin. – Se oli luonnollinen rajaaminen palveluun, josta innostun eniten.

Merja Forsman

Ki­vun mää­rä riip­puu mo­nes­ta – jopa vuo­de­na­jas­ta

So­ke­roi­ta­vak­si voi men­nä, kun kar­va on kas­va­nut kol­men mil­li­met­rin pi­tui­sek­si. Sitä ly­hy­em­pään kar­vaan so­ke­ri ei tar­tu.

– Kar­van pi­tää ol­la sen pi­tui­nen, et­tä sitä pys­tyy it­se tu­kis­ta­maan, Alii­sa ku­vai­lee.  

Ja kyl­lä, so­ke­roin­ti ker­ta sat­tuu. Ki­vun mää­rä riip­puu Alii­san ja Min­tun mu­kaan kar­van laa­dus­ta, pi­tuu­des­ta, so­ke­roi­ta­vas­ta alu­ees­ta, hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta ki­pu­kyn­nyk­ses­tä ja sii­tä­kin, mi­ten on nuk­ku­nut, syö­nyt ja mikä vuo­de­nai­ka on me­nos­sa.

Vaik­ka so­ke­roin­ti on it­ses­sään tur­val­lis­ta, sen jäl­keen tu­lee nou­dat­taa oh­jei­ta: Ei luon­non­ve­sis­sä ui­mis­ta, sau­naa ja ke­mi­kaa­lien, ku­ten meik­kien ja de­o­do­ran­tin, käyt­töä so­ke­roi­dul­la alu­eel­la 12 tun­nin ai­ka­na. Hi­koi­lun jäl­keen tu­li­si käy­dä suih­kus­sa ja so­ke­roi­tua alu­et­ta tu­li­si kuo­ria kuo­rin­ta­hans­kal­la kak­si ker­taa vii­kos­sa muu­ta­ma päi­vä so­ke­roin­nin jäl­keen. 

– Suo­sit­te­lem­me suih­kut­te­le­maan ruu­su­vet­tä joka päi­vä ja niin pal­jon kuin ha­lu­aa, Alii­sa sa­noo. 

Jos hy­vin käy, alue py­syy kar­vat­to­ma­na 3–6 viik­koa. Mitä use­am­min kar­van kis­koo juu­ri­neen, sitä hei­kom­pa­na, peh­me­äm­pä­nä ja pie­ni­juu­ri­sem­pa­na se kas­vaa ta­kai­sin.

– So­ke­roin­ti hel­pot­tuu ker­ta ker­ral­ta, Alii­sa lu­paa.

Minttu innostui sokeroinnista, koska siinä näkee työn jäljen. – Saan tehdä nyt jotain, jossa näen onnistumisen ja jossa olen tosi hyvä.

Merja Forsman

”Mitä jo oli­sim­me kump­pa­nei­ta, ei kil­pai­li­joi­ta?”

Mint­tu Främ­ling ja Alii­sa Hög­lund koh­ta­si­vat toi­sen­sa en­sim­mäis­tä ker­taa vii­me tal­ven I love me -mes­suil­la Ma­kea Hel­sin­gin osas­tol­la, jol­la mo­lem­mat oli­vat töis­sä. 

Mes­su­vi­li­nän kes­kel­lä Alii­sa päät­ti kä­vel­lä Min­tun luo ja esit­täy­tyä.

– Alii­sa ker­toi muut­ta­van­sa Por­voo­seen ja siir­tä­vän­sä yri­tyk­sen­sä Tam­pe­reel­ta uu­teen ko­ti­kau­pun­kiin­sa ja ky­syi: ”Mitä jos oli­sim­me kump­pa­nei­ta, ei kil­pai­li­joi­ta?” Kiin­nos­tuin eh­do­tuk­ses­ta heti, Mint­tu ker­too.

Alii­sa us­koi, et­tä kak­si so­ke­roi­jaa saa yh­des­sä enem­män ai­kaan kuin yk­sin.

– Mi­nus­ta se oli ki­vas­ti sa­not­tu, Mint­tu hy­myi­lee.

So­ke­roin­nin li­säk­si nai­sia yh­dis­tää se, et­tä mo­lem­mat ovat muut­ta­neet Por­voo­seen rak­kau­den pe­räs­sä. Mo­lem­pien ta­ri­naan liit­tyy myös kum­mal­li­nen sat­tu­ma.

Alii­san deit­ti­so­vel­lus näyt­ti va­hin­gos­sa pro­fii­lin Por­voos­ta, vaik­ka se oli ase­tus­ten ul­ko­puo­lel­la.

– Pää­tin sil­ti läh­teä tref­feil­le, ja nyt olen asu­nut Por­voos­sa puo­li­tois­ta kuu­kaut­ta. Se oli me­ant to be, Alii­sa ker­too. 

Mint­tu taas ker­too ”ma­ni­fes­toi­neen­sa” puo­li­son­sa ke­säl­lä 2021.

– Pää­tin jos­tain syys­tä ajaa ajo­kor­tin, ja kun se oli tas­kus­sa, suun­ta­sin en­sim­mäi­se­nä Por­voo­seen. Ajat­te­lin, et­tä tääl­lä­hän oli­si kiva asua, ja sa­ma­na ke­sä­nä ta­pa­sin deit­ti­so­vel­luk­sen kaut­ta por­voo­lai­sen mie­he­ni.

GE­NI­TAA­LI­A­LU­EEN SO­KE­ROIN­TIIN LIIT­TYY RIS­KE­JÄ
» Hä­py­kar­vo­jen tar­koi­tus on suo­ja­ta ge­ni­taa­li­a­lu­et­ta ja mah­dol­lis­taa il­man­kier­to ul­ko­syn­nyt­ti­mil­lä eli kar­vat ovat kei­no suo­ja­ta herk­kää alu­et­ta.
» Mi­kä­li kar­vo­jen pois­to ei ai­heu­ta mi­tään oi­rei­ta, sii­tä ei ole ter­vey­del­lis­tä hait­taa.
» Iho­kar­vo­jen pois­to ge­ni­taa­li­a­lu­eel­ta voi kui­ten­kin ai­heut­taa herk­käi­hoi­sil­le lie­viä iho­tu­leh­duk­sia.
» Har­kit­se kar­vo­jen pois­toa eten­kin, jos kär­sit seu­raa­vis­ta oi­reis­ta:
vul­vo­dy­nia eli ul­ko­syn­nyt­ti­mien ki­pu­synd­roo­ma 
vaih­de­vuo­si-ikäi­sen är­ty­nyt in­tii­mi­a­lu­een iho
är­ty­nyt, tu­leh­tu­nut tai ihot­tu­mai­nen in­tii­mi­a­lue.
» Läh­de: Asi­an­tun­ti­ja­na fy­si­o­te­ra­peut­ti, sek­su­aa­li­te­ra­peut­ti ja so­si­aa­li- ja ter­vey­sa­lan leh­to­ri Min­na Tör­nä­vä.