POR­VOO Oli lau­an­tai-il­ta 12.3.1899. Kel­lo lä­hes­tyi puo­li kym­men­tä il­lal­la. Mo­nis­sa por­voo­lais­ko­deis­sa nu­kut­tiin jo si­ke­äs­ti, mut­ta Bjur­bö­les­sä vie­tet­tiin tans­si­ai­sia.

Yh­täk­kiä tai­vas täyt­tyi kirk­kaas­ta lies­ka­me­res­tä. Sit­ten kuu­lui val­ta­va jy­ri­nä, joka sai ik­ku­nat he­li­se­mään. Nyt kaik­ki oli­vat he­reil­lä.

Mikä se oli? Maa­il­man lo­pun al­ku? Oli­han vuo­si 1899!

Tans­si­ai­set lop­pui­vat ja hu­hut al­koi­vat kier­tää.

Vanhan raatihuoneen vitriinissä lepää pala suurinta meteoriittia, joka Suomesta on koskaan löytynyt.

Merja Forsman

Ju­ma­lan kos­to? Sa­la­mur­ha­y­ri­tys?

Van­han raa­ti­huo­neen vit­rii­nis­sä le­pää noin puo­li­ki­loi­nen kivi. Se näyt­tää vaa­ti­mat­to­mal­ta, vä­hän kui­vu­neil­ta ih­mi­sai­voil­ta, mut­ta on yk­si Por­voon upeim­mis­ta aar­teis­ta: pala suu­rin­ta me­te­o­riit­tia, joka Suo­mes­ta on kos­kaan löy­ty­nyt.

Sa­mai­nen me­te­o­riit­ti pe­läs­tyt­ti ai­koi­naan koko Ete­lä-Suo­men asuk­kaat ja käyn­nis­ti mie­len­kiin­tois­ten ta­pah­tu­mien ket­jun.

– 1800-lu­vul­la kan­sa ei tien­nyt ko­vin pal­jon me­te­o­rii­teis­ta. Mie­tit­tiin, et­tä mikä ju­ma­lan kos­to tämä on­kaan, Por­voon mu­se­on ama­nu­ens­si Sol­veig Berg­holm ker­too. – Lop­pu­jen ai­ko­jen en­nus­tuk­sen mu­kaan maa­il­man­lo­pun pe­lät­tiin tu­le­van seu­raa­va­na vuon­na 1900.

Pian al­koi kier­tää myös huhu, et­tä ky­sees­sä saat­toi­kin ol­la mur­ha­y­ri­tys. Täh­täi­mes­sä oli­si ol­lut Suo­men sil­loi­nen ken­raa­li­ku­ver­nöö­ri Ni­ko­lai Bob­ri­kov.

Tämä sik­si, et­tä Bjur­bö­le (suom. Ma­ja­va­la) on ve­nä­jäk­si Bob­ri­kov. Kuu­kau­si en­nen jy­räh­dys­tä Bob­ri­kov oli tu­ke­nut Hel­mi­kuun ma­ni­fes­tia, jon­ka mu­kaan Suo­mi tu­li­si ve­nä­läis­tää.

Nyt Bob­ri­ko­viin suun­nat­tu is­ku osui­kin vir­heel­li­ses­ti sa­man­ni­mi­sel­le pai­kal­le, ei ken­raa­li­ku­ver­nöö­riin.

– Seu­raa­va­na vuon­na huo­mat­tiin, et­tei maa­il­ma lop­pu­nut­kaan, mut­ta hu­hut Bob­ri­ko­vis­ta jat­kui­vat. Joku se­li­tys­hän täl­le ta­pauk­sel­le piti saa­da, Berg­holm ker­too.

Porvoon museon amanuenssi Solveig Bergholm.

Merja Forsman

Koko Por­voo oli­si voi­nut tu­hou­tua

Me­te­o­riit­ti oli osu­nut Bjur­bö­les­sä lä­hel­lä ran­taa. Se oli lä­päis­syt puo­len met­rin pak­sui­sen jään, puo­len met­rin ve­si­vai­pan ja seit­se­män met­rin poh­ja­mu­ta­ker­rok­sen, kun­nes sen mat­ka oli päät­ty­nyt pe­rus­kal­li­oon.

Kal­li­on pin­nal­la kivi oli rä­jäh­tä­nyt useik­si kap­pa­leik­si.

Ker­ran­kin Itä­me­ren lie­jui­ses­ta mu­ta­poh­jas­ta oli jo­tain iloa; kui­val­le maal­le tai suo­raan ki­veen osu­es­saan me­te­o­rii­tin ai­heut­ta­mat va­hin­got oli­si­vat ol­leet mit­ta­vat. Me­te­o­riit­ti ja sen ai­heut­ta­mat tu­li­pa­lot oli­si­vat voi­neet tu­ho­ta koko Por­voon.

Näky Bjur­bö­le­vi­ke­nil­lä oli hur­ja. Jääs­sä ko­mei­li nel­jän met­rin mit­tai­nen rei­kä, jota ym­pä­röi mu­tai­nen kehä, jon­ka lä­pi­mit­ta le­vit­täy­tyi 40 met­riin. Me­te­o­riit­tia ei nä­ky­nyt. 

Pai­kal­le saa­pu­neet mie­het yrit­ti­vät tun­nus­tel­la poh­jaa ke­peil­lä, mut­ta ei­vät ar­va­ten­kaan saa­neet tun­tu­maa ki­ves­tä.

Pian pää­tet­tiin aloit­taa kai­vuu­työt. Sitä var­ten ra­ken­net­tiin suu­ri si­lin­te­ri, joka tyh­jen­net­tiin ve­des­tä.

Vaa­ti­van, liki kak­si kuu­kaut­ta kes­tä­neen pro­jek­tin tu­lok­se­na, me­ren poh­jas­ta löy­det­tiin rei­lus­ti yli 300 ki­loa ki­ven­mu­ri­koi­ta. Val­ta­o­sa, eli 328 ki­loa, kul­je­tet­tiin Hel­sin­kiin Suo­men Kei­sa­ril­li­sen Alek­san­te­rin Yli­o­pis­toon (nyk. Hel­sin­gin yli­o­pis­to), osa ki­vis­tä läh­ti vai­vih­kaa ke­rää­jien mat­kaan.

Jos me­te­o­rii­tin ar­voa oli­si ym­mär­ret­ty nii­hin ai­koi­hin, kaik­ki näyt­teet oli­si to­den­nä­köi­ses­ti vaa­dit­tu Pie­ta­riin. Nyt noin 20 ki­loi­nen pala riit­ti Pie­ta­riin lä­he­tet­tä­väk­si, toi­nen sa­man­lai­nen läh­ti Tuk­hol­maan. Tuk­hol­mas­ta saa­tiin vas­ta­vuo­roi­ses­ti näyt­tei­tä har­vi­nai­sis­ta mi­ne­raa­leis­ta ja me­te­o­ri­teis­tä.

Myö­hem­min Hel­sin­gin yli­o­pis­to on saa­nut pie­nem­piä pa­lo­ja vas­taan me­te­o­riit­ti­näyt­tei­tä myös muil­ta maa­il­man yli­o­pis­tois­ta.

Maa­il­man­näyt­te­lyn ve­to­nau­la­na

Bjur­bö­len me­te­o­rii­tis­ta tuli kuu­lui­sa. Sii­tä kir­joi­tel­tiin ym­pä­ri Eu­roop­paa, ja sen 82-ki­loi­nen kär­ki­kap­pa­le ko­mei­li vuo­den 1900 Pa­rii­sin maa­il­man­näyt­te­lys­sä Ak­se­li Gal­len-Kal­le­lan suun­nit­te­le­mas­sa vit­rii­nis­sä.

– Bjur­bö­len me­te­o­riit­ti oli maa­il­man­näyt­te­lys­sä Suo­men ve­to­nau­la. Ih­mi­sil­le ker­rot­tiin, et­tä se oli ai­to, mut­ta täy­sin ko­pio se oli, Berg­holm ker­too.

Kip­si­ko­pio on yhä Hel­sin­gis­sä tal­les­sa, ku­ten al­ku­pe­räi­nen jär­kä­le­kin.  

Vaik­ka me­te­o­riit­tia ih­me­tel­tiin, mo­nil­le se oli vain kivi ava­ruu­des­ta.

– Sil­loin ei vie­lä tie­det­ty, mi­ten ar­vo­kas­ta tie­toa tämä Mar­sin ja Ju­pi­te­rin vä­lis­tä tul­lut me­te­o­riit­ti an­taa­kaan ava­ruus­tut­ki­muk­sel­le, Berg­holm ker­too.

Jopa Hel­sin­gin yli­o­pis­to myi me­te­o­rii­tin pa­lo­ja ha­luk­kail­le. 

– Leh­des­sä oli mai­nos, et­tä 15 pen­nil­lä saa 10 gram­maa me­te­o­riit­tia. Sil­lä hin­nal­la ta­val­li­nen pul­li­ai­nen­kin pys­tyi os­ta­maan pa­la­sen. Mut­ta mitä ym­mär­sin, se ei men­nyt ko­vin hy­vin kau­pak­si, Berg­holm ker­too.

Por­voon oma me­te­o­riit­ti­pa­la on saa­nut ol­la rau­has­sa.

Vit­rii­nis­sä le­pää­vä kivi on kär­ki­pääs­tä, mis­tä ker­too tum­mak­si pa­la­nut läik­kä sen pin­nal­la. Myös kel­ler­tä­viä pilk­ku­ja nä­kyy. Ne ovat kos­te­as­ta il­mas­ta joh­tu­vaa ruos­tet­ta.

Koos­tu­muk­sel­taan kivi on mu­re­ne­va, sik­si sitä pi­tää koh­del­la va­ro­en.  

– Tä­ri­näs­tä se al­kai­si mur­tua jo omas­ta pai­nos­taan­kin, Berg­holm ker­too. – Nyt vit­rii­ni uu­si­taan lä­hi­vuo­si­na. Em­me tie­dä, pi­tää­kö sen pääs­tä vä­lil­lä le­pää­mään. Kan­nat­taa tul­la kat­so­maan sitä, kun se vie­lä tääl­lä esil­lä on, Berg­holm sa­noo.

Por­voos­ta löy­tyy Me­te­o­riit­ti­tie

Bjur­bö­len­tien var­rel­la on kylt­ti: Me­te­o­riit­ti­tie. Tie kur­vaa koh­ti ran­taa ja pa­laa pian Bjur­bö­len­tiel­le. Jos odot­taa nä­ke­vän­sä jon­kin­lai­sen muis­to­mer­kin tai löy­tä­vän­sä po­lun, joka vie ran­taan – sin­ne, mi­hin me­te­o­riit­ti ai­koi­naan pu­to­si – saa pet­tyä.

Jon­ne­kin tuon­ne ve­teen se hump­sah­ti. Suo­men suu­rin löy­det­ty me­te­o­riit­ti. Kivi, joka kyl­vi kau­hua ja jos­ta tuli Suo­men ve­to­nau­la. Kivi, joka mel­kein tu­ho­si Por­voon.