VAN­HA-POR­VOO "Kuu­lin, et­tä tu­lit­te Por­voo­seen Hel­sin­gis­tä ju­nal­la. Nyt­hän ei vie­lä lai­vo­ja kul­je­kaan, mut­ta ju­nal­la pää­see niin no­pe­as­ti, ei­kä mat­ka kes­tä kuin vä­hän yli kol­me tun­tia – aja­tel­la."

Näin al­kaa 65-vuo­ti­aan tu­pak­ka­teh­tai­li­ja­tar Hil­ma Hagst­rö­min (Bir­git­ta Palmq­vist) ai­ka­mat­ka vuo­den 1896 Por­voo­seen.

"Ys­tä­vät­tä­re­ni, rou­vas­vä­en yh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja Fred­ri­ka Ru­ne­berg ai­na ker­toi, kuin­ka pit­kä mat­ka oli tul­la Por­voo­seen, kun Ru­ne­ber­gin per­he muut­ti tän­ne 30-lu­vul­la. Sil­loin he läh­ti­vät aa­mu­var­hain ja tu­li­vat tän­ne vas­ta yö­myö­hään. Suu­rin syy oli se, et­tä he­vo­nen oli vä­hän huo­no­kun­toi­nen ja per­he jou­tui vä­lil­lä kä­ve­le­mään mat­kal­la."

Rou­va Hagst­röm ker­too kuul­leen­sa, et­tä vie­raat ovat tul­leet ta­paa­maan Jo­han­nes As­ko­li­nia, Por­voon rik­kain­ta mies­tä, joka tun­ne­taan paik­ka­kun­nal­la hy­vän­te­ki­jä­nä ja Kos­ken­ky­lään pe­rus­ta­mas­taan kou­lus­ta.

"Ja te olet­te nyt ha­ke­mas­sa näh­tä­väs­ti hiu­kan avus­tus­ta sii­hen tei­dän pe­rus­ta­maan kou­luun sin­ne Hel­sin­kiin. Jo­han­nes ja hä­nen vai­mon­sa Rosa pyy­si­vät, et­tä minä, joka tun­nen tä­män kau­pun­gin ai­ka hy­vin, kul­je­tan tei­tä tääl­lä en­nen kuin ta­paat­te pa­ris­kun­nan."

"Tässä kauppias Schröderin vuonna 1760 rakennuttamassa talossa, "Linnassa", ovat asuneet kuninkaat Kustaa III ja Gustaf IV Adolf, joka vietti siellä pitkiä valvoessaan linnoitustoimia Loviisan taka-alueilla sekä Juhana Herttua ja Aleksanteri !", Hilma Hagström (Birgitta Palmqvist) kertoo. Kuvassa testikierrokselle osallistunut Britt-Lis Henriksson-Sederholm.

Marko Wahlström

Ta­ri­nas­sa vi­lah­te­le­vat tu­tut por­voo­lais­hen­ki­löt

Mat­kal­la saa­daan kuul­la niin Ru­ne­ber­gin per­hees­tä, tu­pak­ka­ma­nu­fak­tuu­ris­ta, sekä tai­tees­ta ja elos­ta ke­hit­ty­väs­sä kau­pun­gis­sa Ve­nä­jän kei­sa­ri Ni­ko­lai II:n ai­kaan.

Ta­ri­nas­sa vi­lah­te­le­vat tu­tut por­voo­lais­hen­ki­löt, ku­ten toh­to­ri Ge­org Wal­lg­ren, sä­vel­tä­jä Gab­riel Linsén ja va­lo­ku­vaa­ja Na­ta­lia Linsén, tai­de­maa­la­ri Al­bert Edel­felt, kau­pun­gi­nark­ki­teh­ti Got­t­hard Flens­borg, vii­na­teh­tai­li­ja Os­kar Le­vin, lei­pu­ri Au­gust Wil­helm Lind­fors, so­ke­ri­lei­pu­ri Lars Hen­rik As­te­nius, kaup­pi­as Os­kar Si­mo­lin sekä lu­kui­sat muut kaup­pi­aat ja lii­ke­mie­het, jot­ka pi­ti­vät Por­voon ke­hi­tys­tä pi­ti­vät.

Kier­ros al­kaa Van­hal­ta Raa­ti­huo­neen­to­ril­ta.

"Nyt­hän on to­del­la mie­len­kiin­toi­nen vuo­si, kun kau­pun­ki päät­ti ai­em­min, et­tä tämä van­ha rö­tis­kö (raa­ti­huo­ne) täs­sä pu­re­taan pois. Tänä vuon­na muun mu­as­sa Au­gust Ek­löf on ol­lut pu­hu­mas­sa kau­pun­gin kans­sa sii­tä, et­tä jos sai­si ta­lon hal­tuun­sa, niin he pe­rus­tai­si­vat tän­ne mu­se­on. Por­voo­seen mu­se­on – voit­te­ko ku­vi­tel­la – mut­ta niin­hän se so­vit­tiin ja mu­se­oyh­dis­tys pe­rus­tet­tiin pari kuu­kaut­ta sit­ten."

Vuon­na 1896 Por­voo oli kas­va­nut noin 3 800–3 900 asuk­kaa­seen, ja saa­nut uu­den kau­pun­gin­ta­lon em­pi­re­kau­pu­gi­no­saan.

"Minä en kyl­lä pidä juo­rui­lus­ta, mut­ta yh­tä asi­aa en voi ol­la ker­to­mat­ta. Oma pii­ka Lii­na­ni ker­toi, et­tä Os­kar Si­mo­lin oli lu­ke­nut Bor­gåb­la­de­tis­ta seu­ra­kun­nan myy­vän tup­la­hau­to­ja eli kah­den hen­gen hau­to­ja yh­den hen­gen hau­dan hin­nal­la. Os­kar on yk­si­näi­nen poi­ka­mies, mut­ta hau­ta­pai­kat os­tet­tu­aan hän ajat­te­li, et­tä hä­nel­lä on tar­jo­ta pii­al­leen Hul­dal­le hau­ta­paik­ka."

"Tämä katu on kaupungin vanhan puolen parhaimpia katuja. Täällä asuu vähän parempaa väkeä ja talot ovat aika hyvässä kunnossa", Hilma Hagström kertoo Gabriel ja Natalia Linsénin talon kohdalla Vuorikadulla.

Marko Wahlström

Vuo­ri­ka­tu oli par­haim­pia ka­tu­ja

"Täs­sä on oi­kein puis­to. Täl­lai­sia meil­lä ei tääl­lä van­hal­la puo­lel­la juu­ri ole­kaan, kos­ka ei­hän meil­lä ol­lut va­raa käyt­tää mai­ta täl­lä ta­val­la, kun se ei ole hy­väs­sä käy­tös­sä", Hil­ma Hagst­röm ker­too.

Kun pai­kal­ta oli pa­la­nut 11 ta­loa, kau­pun­ki päät­ti, et­tä alu­eel­le ei ra­ken­ne­ta uu­des­taan ta­lo­ja.

"Uu­si kau­pun­gi­no­sa ra­ken­tuu koko ajan tuol­la ete­läs­sä, ja sin­ne­hän tu­lee oi­kein iso­ja puis­to­ja. Siel­lä kort­te­lit on jär­jes­tet­ty niin, et­tä ta­lot ovat pit­kin ka­tu­jen reu­no­ja ja ta­lo­jen kes­kel­lä on nii­den puu­tar­ho­ja."

Kes­kel­lä uut­ta kau­pun­gi­no­saa syn­tyi puis­to, jon­ne oli pys­ty­tet­ty pat­sas Ru­ne­ber­gil­le.

"On­han se ai­ka mu­ka­vaa, et­tä näin ha­lu­taan muis­taa mei­dän suur­mie­hi­äm­me. No, nai­sis­ta­han ei ole mi­tään pat­sai­ta."

Vuon­na 1896 Vuo­ri­ka­dul­la asui­vat sä­vel­tä­jä Gab­riel Linsén ja hä­nen opet­ta­ja­puo­li­son­sa Na­ta­lia Linsén, joka kou­lut­tau­tui vuo­den päi­vät Vii­pu­ris­sa va­lo­ku­vaa­jak­si.

"Ys­tä­vien kes­ken Gab­be on mu­siik­ki­mies, joka joh­taa kuo­ro­ja soit­taa ur­ku­ja kir­kos­sa. Hän sä­vel­si pal­jon mies­kuo­roil­le; yk­si kap­pa­le, jot­ta me por­voo­lai­set lau­lam­me usein al­kaa sa­noil­la "Mä ok­sal­la ylim­mäl­lä ... Jag gun­gar i högs­ta gre­nen af Har­ju­las högs­ta ås".

"Nat­tu, Na­ta­lia Linsén on täl­lä het­kel­lä mi­nun pa­ras ys­tä­vä­ni, vaik­ka hän on mi­nua nuo­rem­pi. Hän on nai­nen, jon­ka elä­mäs­sä kaik­ki on al­ka­nut vä­hän myö­häs­sä. Hän­hän oli 28-vuo­ti­as, kun meni nai­mi­siin Gab­rie­lin kans­sa.

Suklaa teki tuloaan Porvooseen vuonna 1896. Hilma Hagströmin (Birgitta Palmqvist) draamaopastusta pääsivät testaamaan muun muassa Anne Sokka-Tuomala (vas.), Mirja Ilander, Sari Myllynen, Susanna Horn ja Tuula Lukic.

Marko Wahlström

Lei­pu­ri Lind­fors al­koi ko­keil­la val­mis­taa suk­laa­ta

"Tuos­sa on lei­po­mo. Ja on meil­lä toi­nen­kin lei­po­mo, Lind­for­sin lei­po­mo, joka si­jait­see Por­voon ete­lä­o­sas­sa. Siel­lä on yli 20 ih­mis­tä töis­sä", rou­va Hagst­röm jat­kaa.

Hel­sin­ki­läis­vie­raat saa­vat kuul­la, et­tä Lind­fors on kek­si­nyt uut­ta lii­ke­toi­min­taan­sa.

"Hän on käy­nyt pal­jon Tuk­hol­mas­sa, jos­sa on saa­nut mais­taa suk­laa­ta, jos­sa on pe­rus­tet­tu teh­das ni­mel­tä Clo­et­ta.

Lind­fors päät­ti al­kaa kak­si vuot­ta sit­ten ko­keil­la eri­lai­sia me­ne­tel­miä.

"Kun ta­pa­sin Lind­for­sin ja ker­roin hä­nel­le, et­tä tu­let­te tän­ne, hän an­toi vä­hän mais­ti­ai­sia. Nyt saat­te ko­keil­la ja ker­toa, mitä miel­tä olet­te. An­teek­si, kun ne ovat mei­dän si­ka­ri­laa­ti­kos­sa, kun ei­hän heil­lä vie­lä ole mi­tään pak­kauk­sia. Mais­tel­kaa ja an­ta­kaa su­laa suus­sa."

Tu­pak­ka­teh­tai­li­ja­tar Hil­ma Hagst­röm ar­ve­lee, et­tä suk­laa on "ohi­me­ne­vää vil­li­tys­tä", ei­kä us­ko, et­tä var­sin­kaan Por­voos­sa mois­ta ru­ve­taan te­ke­mään.

"Mut­ta on­han se haus­kaa, et­tä meil­lä on tääl­lä pal­jon mie­hiä ja nai­sia, jot­ka pe­rus­ta­vat yri­tyk­siä ja ko­kei­le­vat kaik­kea uut­ta."

Hilma Hagström tarjoilee kierroksella leipuri August Wilhelm Lindforsin kehittelemää suklaata tupakkatehtaansa sikarilaatikosta.

Marko Wahlström

"Tämä talo on huo­no­mai­nei­nen"

Vii­pu­rin lin­noi­tu­sark­ki­teh­ti ja Por­voon kau­pun­gi­nark­ki­teh­ti Got­t­hard Flens­borg ra­ken­si it­sel­leen lä­hel­le tuo­mi­o­kirk­koa, jyrk­kään rin­tee­seen ki­vi­ta­lon.

"Hän anoi kau­pun­gil­ta por­va­ri­soi­keuk­sia, ja ha­lu­si myy­dä ruo­kaa, vii­niä, kah­via ja mui­ta li­köö­re­jä. Nyt ei tee mie­li kat­so­a­kaan sin­ne päin, sil­lä tuo talo on niin ka­ma­las­sa kun­nos­sa ja siel­lä on niin epä­mää­räis­tä toi­min­taa."

Rou­va Hagst­rö­min mu­kaan ta­los­sa on ol­lut Flens­bor­gien jäl­keen muun mu­as­sa suk­ka­puik­ko­teh­das­ta.

"Ja nyt, mi­nä­hän en pidä juo­rui­lus­ta, mut­ta tääl­lä Por­voos­sa sa­no­taan nuo­ril­le ty­töil­le, et­tä täs­tä ohi ei kul­je­ta, ai­na­kaan yk­sin. Kos­ka tämä talo on huo­no­mai­nei­nen, jos ym­mär­rät­te."

"Nyt ollaan kaupungin tärkeimmässä paikassa. Kirkkomme on tässä ja tässä se on seissyt komeana jo 1300-luvun lopulta saakka. Se on nähnyt sitten kaiken. Mitä vain tapahtuu, se nousee aina tuhkasta", Hilma Hagström kertoo. Kuvassa myös testiopastukselle osallistuneet Britt-Lis Henriksson-Sederholm (vas.), Mirja Ilander, Anne Sokka-Tuomala, Tuula Lukic ja Sari Myllynen.

Marko Wahlström

Sari Myl­ly­nen: "Kau­pun­gin his­to­ri­as­ta tu­lee esil­le mon­ta ta­ri­naa"

Uu­den opas­tuot­teen tes­ti­kier­rok­sel­la vii­me vii­kon per­jan­tai­na mu­ka­na ol­lut kau­pun­gin mat­kai­lun ke­hit­tä­mis­pääl­lik­kö Sari Myl­ly­nen piti sii­tä, et­tä draa­ma­o­pas­tus on si­dot­tu vain yh­teen ai­ka­kau­teen.

– Sii­tä huo­li­mat­ta kau­pun­gin his­to­ri­as­ta tu­lee esil­le mon­ta ta­ri­naa.

Por­voon Mat­kai­luop­pai­den pu­heen­joh­ta­ja Tuu­la Lu­kic oli sa­moil­la lin­joil­la.

– Draa­ma­o­pas­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta kier­ros an­taa kat­ta­van yleis­kat­sauk­sen Por­voon his­to­ri­aan, hän sa­noi.

Van­hal­ta Raa­ti­huo­neel­ta al­ka­van kier­rok­sen reit­ti kul­kee Jo­ki­ka­dul­ta Rih­ka­ma­ka­dul­le ja Kirk­ko­ka­dul­le, jos­ta Linsé­nin­puis­ton kaut­ta Vuo­ri­ka­dul­le. Tuo­mi­o­kir­kol­ta mat­ka jat­kuu Sil­lan­mä­keä pit­kin ja päät­tyy Jo­ki­ka­dul­le.

"Lo­puk­si vien tei­dät Ju­se­liuk­sen kon­di­to­ri­aan, jos­sa ta­paat­te Jo­han­nes ja Rosa As­ko­li­nin", Hil­ma Hagst­röm joh­dat­taa.

Rou­va Hagst­röm ei it­se pää­se mu­kaa, kos­ka hä­nen pi­tää men­nä ta paa­maan rou­va Wil­ma Schild­tiä, jol­la on hat­tu­teh­das Puis­to­ka­dul­la ison kai­vo­puis­ton vie­res­sä.

"Ilo­las­sa, se on kylä täs­sä Por­voon lä­hel­lä, on ai­na teh­ty ol­ki­töi­tä. Nyt Wil­ma Schildt on ti­lan­nut siel­tä ol­ki­rul­lia. Teh­taas­sa niis­tä om­mel­laan ol­ki­hat­tu­ja, ja siel­lä on 50 nais­ta töis­sä. Vii­me vuon­na hat­tu­ja myy­tiin 2 500 kap­pa­let­ta; por­voo­lai­set her­rat nii­tä mie­lel­lään käyt­tä­vät ja nii­tä myy­dään myös Tuk­hol­maan. He te­ke­vät myös hat­tu­ja, jot­ka so­pi­vat nai­sil­le, ja mi­nul­la on siel­lä ti­laus."

Kirkko voi kertoa maallisiakin tarinoita. "Täällä oli valtiopäivien avajaiset, jossa Aleksanteri I seisoi, ja koko kansa joutui seisomaan koko tapahtuman aikana. Se oli useamman tunnin tapahtuma. Kirkossa on vihitty myös hovineito Ulla Möllersvärd, josta muut juoruilevat todella paljon. Olenhan minä Ullankin tuntenut, mutta ei hän koskaan Aleksanterista puhunut."

Marko Wahlström

Myyn­tiin ryh­mil­le ja kak­si ylei­sö­o­pas­tus­ta

Tes­ti­o­pas­tuk­sen jäl­keen "Hil­man ai­kaan – tu­pak­ka­teh­tai­li­jat­ta­ren ai­ka­mat­ka Por­voos­sa vuon­na 1896" läh­tee myyn­tiin ryh­mil­le ti­lauk­ses­ta.

– Teen myös kak­si ylei­söl­le avoin­ta kä­ve­lyä, jois­ta en­sim­mäi­nen suo­mek­si lau­an­tai­na 17.5. kel­lo 14 ja ruot­sik­si tiis­tai­na 20.5. kel­lo 18, Palmq­vist ker­too.

Hän ei aio lais­taa va­lit­se­mas­taan ai­ka­kau­des­ta, jos­sa opas­kier­rok­sel­la ele­tään.

– Mi­kä­li opas­tuk­sil­le tu­lee ul­ko­paik­ka­kun­ta­lai­sia, he saat­ta­vat ky­syä "vää­riä ky­sy­myk­siä". Olen miet­ti­nyt, mi­ten niis­tä pääs­tään yli.

Hil­ma Hagst­rö­min ai­ka­na Por­voo näyt­ti huo­mat­ta­vas­ti toi­sen­lai­sel­ta kuin ny­kyi­sin: opas­kier­rok­sen rei­tin var­rel­la on pal­jon sel­lai­sia ra­ken­nuk­sia, joi­ta vuon­na 1896 vie­lä ol­lut ole­mas­sa.

Hilma Hagström (Birgitta Palmqvist) luotsaa miehensä kuoleman jälkeen Alb. Hagströmin tupakkatehdas ja sikarikauppa -nimistä yritystä. Sen kilpailija F.V. Strandströmin tupakkatehdas sijaitsi lähellä Oskar Simolinin sekatavarakauppaa.

Marko Wahlström

Por­voon tu­pak­ka­teh­tais­ta ei juu­ri­kaan pu­hu­ta

Palmq­vist on teh­nyt elä­män­työn­sä yrit­tä­jä­nä mat­kai­lu-, ho­tel­li-, ra­vin­to­la- ja va­paa-ajan­pal­ve­lu­a­lal­la. Hän ha­lu­si aset­tua it­sel­leen so­pi­vaan his­to­ri­al­li­seen roo­liin.

Por­voo­lai­nen ke­hit­te­li draa­ma­o­pas­tuk­sen ja loi kä­si­kir­joi­tuk­sen vii­me tal­ven ai­ka­na, jot­ta tar­jol­la oli­si jo­tain uut­ta al­ka­val­le mat­kai­lu­kau­del­le. Teh­tai­li­ja­tar Hil­ma Hagst­rö­min ta­ri­na on fik­tii­vi­nen, mut­ta pe­rus­tuu Por­voos­sa toi­mi­nei­den kol­men eri tu­pak­ka­teh­taan to­si­ta­ri­noi­hin ja hen­ki­löi­hin.

Tu­pak­ka­teh­tai­li­jat­ta­ren avi­o­mies Al­bert kuo­li vuon­na 1895, ja pa­ris­kun­nal­le syn­tyi­vät po­jat Olof ja Erik. Teh­tai­li­ja­tar toi­mii Por­voon rou­vas­vä­en yh­dis­tyk­sen hal­li­tuk­ses­sa.

– Ha­lu­sin löy­tää sel­lai­sen ajan, jos­sa oli­sin tun­te­nut pal­jon tär­kei­tä por­voo­lai­sia. Aloin miet­tiä, et­tä min­kä­lais­ta lii­ke­toi­min­taa tääl­lä oli, jos­sa voi­si ku­vi­tel­la nai­sen toi­mi­neen.

Por­voon kol­me tu­pak­ka­teh­das­ta nou­si­vat esil­le his­to­ri­an­kir­jois­ta.

– Ne ovat myös asia, jois­ta ei juu­ri­kaan pu­hu­ta tänä päi­vä­nä.

Hilma Hagström (Birgitta Palmqvist) on tupakkatehtailijatar, joka tuntee paikkakunnan silmäätekeviä. "Melkein kaikki rikkaimmat ihmiset ovat nyt muuttamassa tuonne uudelle puolelle. Tänne vanhaan osaa jäävät köyhät niin, että yhdessä talossa voi asua vaikka kuusi tai kahdeksan perhettä ja lapsia on paljon", hän kantaa huolta.

Marko Wahlström

"Tämä on ki­voin­ta mitä voi teh­dä!"

Por­voon Mat­kai­luop­paat ry:llä on ol­lut edel­li­sen ker­ran opas­tuo­tan­nos­saan draa­ma­o­pas­tuk­sia noin kym­me­nen vuot­ta sit­ten, kun yh­dis­tys to­teut­ti ko­ko­nai­suu­den, joka pai­not­tui pir­tu­ai­kaan.

– Vii­me vuo­si­na olen teh­nyt eri­lai­sia tee­ma­o­pas­tuk­sia, joi­ta on ol­lut ai­ka pal­jon.

Palmq­vist on teh­nyt pai­kal­li­sop­paan työ­tä 1970-lu­vun lo­pul­ta as­ti. Hän on toi­mi­nut myös kou­lut­ta­ja­na kai­kil­la Por­voos­sa jär­jes­te­tyil­lä opas­kurs­seil­la.

– Aloin yli­pu­hua por­voo­lai­sop­pai­ta draa­ma­o­pas­tuk­siin, jot­ta opas­tus oli­si muu­ta­kin kuin vain fak­to­jen pu­hu­mis­ta. Tämä on ki­voin­ta mitä voi teh­dä!

»» Tu­pak­ka­teh­taan omis­ta­ja Hil­ma Hagst­rö­min ai­ka­mat­ka vie Por­voon elä­mään vuon­na 1896. Ju­tus­sa ole­vat lai­nauk­set ovat pe­räi­sin Hil­mal­ta.

»» Dra­ma­ti­soi­tu opas­kier­ros al­kaa Van­hal­ta Raa­ti­huo­neen­to­ril­ta (Vä­li­ka­tu 11). Ai­ka­mat­kan kes­to on 1,5 tun­tia. Ylei­söl­le avoi­met kä­ve­lyt lau­an­tai­na 17.5. kel­lo 14 (suo­mi) ja tiis­tai­na 20.5. kel­lo 18 (ruot­si). Il­moit­tau­tu­mi­set: bir­git­ta.palmq­vist@ar­tis­ti­ko.fi. Hin­ta 10 eu­roa/hen­ki­lö.