Ra­ken­nus­val­von­ta on ol­lut vii­me ai­koi­na ot­si­kois­sa. Kau­pun­gin ylin joh­to, lau­ta­kun­ta ja po­lii­ti­kot sel­vit­tä­vät mm. asi­a­kas­tyy­ty­väi­syyt­tä. Uu­si kau­pun­gin­joh­ta­ja paik­kaa mui­den te­ke­mi­siä. Mo­net ta­hot ku­lut­ta­vat ai­kaa ja ener­gi­aa. Mut­ta nyt ei huo­ma­ta kuka ny­kyi­sen pit­kään jat­ku­neen ti­lan­teen on saa­nut ai­kaan.

Li­säi­sin sii­hen muu­ta­mia asi­oi­ta näin mah­dol­lis­ten tu­le­vien mat­kus­ta­jien nä­kö­kul­mas­ta.

Kan­sain­vä­li­set osaa­jat ovat jo tääl­lä. Lä­hes joka kym­me­nes por­voo­lai­nen on ul­ko­maa­lais­taus­tai­nen ja Por­voos­sa pu­hu­taan noin 50 kiel­tä. Yri­tyk­se­si ei tar­vit­se läh­teä mer­ta edem­mäs hou­kut­te­le­maan työ­voi­maa, ei­kä pa­nos­taa rek­ry­toin­tiin mer­kit­tä­väs­ti ra­haa. Hel­sin­gin seu­dun kaup­pa­ka­ma­ri aut­taa jä­se­ny­ri­tyk­si­ään löy­tä­mään oi­ke­an­lais­ta osaa­mis­ta.

So­si­aa­li­nen me­dia on ny­ky­ään kiin­teä osa ar­kea. Se yh­dis­tää ih­mi­siä, tar­jo­aa tie­don ja viih­teen vir­taa sekä an­taa mah­dol­li­suu­den il­mais­ta it­se­ään ta­voil­la, jot­ka oli­vat vie­lä pari vuo­si­kym­men­tä sit­ten mah­dot­to­mia. Mo­nil­le some tuo iloa ja yh­tei­söl­li­syy­den tun­net­ta - eten­kin niil­le, jot­ka ko­ke­vat yk­si­näi­syyt­tä tai kai­paa­vat ver­tais­tu­kea.

Kau­pun­ki on alen­ta­nut bus­si­lip­pu­jen hin­to­ja, ja rol­laat­to­ril­li­set ja las­ten­vau­nu­jen kans­sa mat­kus­ta­vat­kin pää­se­vät kyy­tiin nyt jopa il­mai­sek­si. Yri­tys on saa­da ih­mi­siä käyt­tä­mään en­tis­tä enem­män ylei­siä kul­ku­neu­vo­ja. Näyt­tää kui­ten­kin sil­tä, et­tä tämä ta­voi­te ei ota oi­kein on­nis­tu­ak­seen. Bus­sit näyt­tä­vät aja­van usein mil­tei tyh­ji­nä ja jopa pe­räk­käin.

Ke­vät ete­nee, ja mo­net nuo­ret tie­tä­vät, mitä se tar­koit­taa: ar­mo­ton­ta ke­sä­työ­paik­ko­jen met­säs­tys­tä. Osa sai pai­kan jo hel­mi­kuus­sa, toi­set vie­lä­kin päi­vit­tä­vät CV:tä ja lä­het­tä­vät ha­ke­muk­sia toi­vo­en, et­tä edes joku vas­tai­si. Meil­le sa­no­taan, et­tä ke­sä­työ on mah­dol­li­suus op­pia, ko­keil­la, kas­vaa – mut­ta vä­lil­lä se tun­tuu enem­män sel­viy­ty­mis­kurs­sil­ta työ­e­lä­män epä­rei­lus­ta to­del­li­suu­des­ta.

10.5.2017 Yle jul­kai­se­mas­ta ar­tik­ke­lis­ta: "Sa­to­ja vuo­ro­kau­sia ava­ruu­des­sa viet­tä­nyt Ti­mot­hy Kop­ra on teh­nyt yh­teen­sä 13 tun­tia ava­ruus­kä­ve­lyi­tä. Vä­ki­sin­kin ko­ke­muk­set ovat muut­ta­neet hän­tä. - Vai­kea eri­tel­lä mi­ten, mut­ta jo­kai­nen ko­ke­mus muut­taa ih­mis­tä jo­ten­kin. Yh­den asi­an olen ta­jun­nut ol­les­sa­ni pit­kään ava­ruu­des­sa, ja se on tämä: Kun nä­kee maan ohu­en il­ma­ke­hän ja mus­tuu­den sen ta­ka­na, ta­ju­aa mi­ten yk­sin olem­me. On tär­ke­ää pi­tää huol­ta pik­ku pla­nee­tas­tam­me. Kop­ra ei ole unoh­ta­nut tun­net­ta, jon­ka hän koki, kun näki maa­pal­lon en­sim­mäi­sen ker­ran ava­ruu­sa­luk­sen ik­ku­nas­ta. - Sitä ei­vät ai­vot pys­ty heti kä­sit­te­le­mään. Tun­tuu niin ou­dol­ta näh­dä Maa ik­ku­nas­ta.”

Uu­si val­tuus­to aloit­taa kau­ten­sa hie­man eri­koi­sis­sa mer­keis­sä. Jo pit­kään on vies­tit­ty, et­tä ta­lous ki­ris­tyy. Uu­den val­tuus­ton en­sim­mäi­sek­si teh­tä­väk­si tu­lee il­ta­kou­lu, jos­sa kä­si­tel­lään ras­kai­ta ja mer­kit­tä­viä sääs­tö­koh­tei­ta. Ti­lan­ne on siis va­ka­va.

Neu­ro­kir­jon tyt­tö­jen tun­nis­ta­mi­nen on osoit­tau­tu­nut usein asi­an­tun­ti­joil­le­kin vai­ke­ak­si. Tut­ki­mus­ten mu­kaan ty­töt saa­vat esim. au­tis­min­kir­jon di­ag­noo­sin n. kuu­si vuot­ta poi­kia myö­hem­min. Mo­net myö­hään di­ag­noo­sin saa­neis­ta ovat ker­to­neet elä­neen­sä pit­kään sel­lai­sen ko­ke­muk­sen kans­sa, et­tä ovat jo­ten­kin vi­al­li­sia tai vää­rän­lai­sia. Mm. au­tis­min­kir­jo, jo­hon ei ole saa­nut tu­kea ja ym­mär­rys­tä, al­tis­taa mie­len­ter­vey­den on­gel­mil­le. Au­tis­min­kir­jon kans­sa rin­nak­kain esiin­ty­vät ah­dis­tu­nei­suus- ja ma­sen­nus­di­ag­noo­sit ovat Suo­mes­sa voi­mak­kaas­sa kas­vus­sa - eri­tyi­ses­ti ty­töil­lä. Tut­ki­mus­ten mu­kaan 75 % ty­töis­tä, joil­la on adhd:sta joh­tu­via pul­mia, ei­vät ole saa­neet oi­kea-ai­kais­ta tu­kea. Au­tis­min­kir­jon tyt­tä­ren äi­ti­nä tyt­tö­jen neu­ro­kir­jon nä­ky­mät­tö­myys sär­kee sy­dän­tä­ni. Mi­ten pal­jon tus­kaa nämä asi­at tuot­ta­vat­kaan mo­nel­le lap­sel­le ja nuo­rel­le sekä hei­dän per­heel­leen.

Tou­ko­kuu on kii­rei­nen kuu­kau­si vil­je­li­jöil­le Suo­mes­sa. Vä­lil­lä moni meis­tä eh­kä pi­tää it­ses­tään­sel­vyy­te­nä, et­tä kun me­nem­me lä­hi­kaup­paan, löy­däm­me ai­na ko­ti­mai­sia vi­han­nek­sia, lei­pää, li­haa tai ka­laa. On kui­ten­kin tär­keä muis­taa, et­tä jot­ta nämä hie­not elin­tar­vik­keet oli­si­vat saa­ta­vil­la, jon­kun täy­tyy ne en­sin tuot­taa. Jo­kai­sen ko­ti­mai­sen elin­tar­vik­keen taus­tal­la on pal­jon ko­vaa työ­tä ym­pä­ri vuo­den.