Viikon kysymys
A-
A+
LOVIISA, KESKUSTA Kävijä kohtaa poikkeuksellisen värimaailman astuessaan Loviisan kaupunginmuseon toisen kerroksen näyttelytilaan. Vastaan tulvahtaa vaaleansinistä, oranssia ja keltaista – tuttuja sävyjä 1960–1970-lukujen kotien sisustuksista.
Näyttely Plastic Fantastic käsittelee muovin historiaa, suomalaista muotoilua muovin parissa sekä loviisalaisten yritysten roolia uuden materiaalin hyödyntämisessä 1950-luvulta 1970-luvulle.
– Tämä on meille vähän kuin uusi aluevaltaus. Näyttely on herättänyt kiinnostusta ja muistoja paikallisissa ihmisissä. Meidän tärkein tehtävä on tallentaa ja kertoa historiasta paikkakuntalaisille, intendentti Ulrika Rosendahl iloitsee.
Museossa vieraili viime vuonna noin 4 000 kävijää.
– 1950-luvulla muovia pidettiin tulevaisuuden materiaalina. Toisen maailmansodan aikana kehitettiin muoviteknologiaa sotatarpeisiin, ja rauhan tultua muovista tuli sekä käyttökelpoinen raaka-aine että jälleenrakennuksen ja tulevaisuuden hengen symboli, intendentti Ulrika Rosendahl sanoo.
Marko Wahlström
– Sanka Oy:n valmistamissa tuotteissa hyödynnettiin akryylimuovin hyvät ominaisuudet. Tuotteet valmistettiin laadukkaasti. Ei uskoisi, että nämä on tehty 1950-luvulla, intendentti Ulrika Rosendahl sanoo.
Marko Wahlström
"Näyttelyä pelotti lähteä tekemään"
Muoviteollisuus on ollut tärkeä osa loviisalaista elinkeinoelämää 1940-luvun lopulta alkaen. Loviisan seutu näytteli merkittävää roolia muovin rantautumisessa Suomeen.
Alueen muoviteollisuus toi innovaatioita tuotekehitykseen ja muotoiluun, joka auttoi rakentamaan modernia maata, jossa muovi helpotti ja kaunisti arkea.
– Näyttelyä pelotti tehdä, koska meillä ei ollut yhtään sellaista esinettä museon omassa kokoelmassa, Rosendahl jatkaa.
Kaupunginmuseon näyttelyt perustuvat yleensä omiin kokoelmiin.
– Tällä kertaa jouduimme ottamaan harppauksen tuntemattomaan. Laitoimme etsintäkuulutuksen viime syksynä. Onneksemme saimme todella hienoja esineitä monipuolisesti, ja lopulta enemmän kuin pystyimme ottamaan vastaan ja näyttelyyn mahtui, Rosendahl kiittelee.
Suurin osa näytteillä olevista esineistä on lainassa yksityishenkilöiltä. Suuri osa on ollut myös käytössä loviisalaisissa kodeissa.
– Jotkut ovat myös lahjoittaneet esineitä museolle, joten tästä lähtien meillä on myös muoviesineitä kokoelmassamme.
Loviisan muoviteollisuus sai alkunsa vuonna 1947 A. Ahlström Oy:n Strömforsin tehtaalta, jonka päätuotteet olivat sähkötarvikkeet. – Tehtaalla valmistettiin myös erilaisia käyttö- ja tarve-esineitä, kuten WC-istuimía ja astioita, intendentti Ulrika Rosendahl sanoo.
Marko Wahlström
Marko Wahlström
Muoviteollisuus seudulla alkoi vuonna 1947
Näyttelyssä kerrotaan A. Ahlström Oy:n Strömforsin tehtaan, Oy Polykem Ab:n, Fibera Oy:n ja Sanka Oy:n historiaa.
– Muovinjalostus Loviisan seudulla alkoi vuonna 1947, kun Strömforsin ruukin sahatoiminta ja rautaruukki lakkautetaan sekä tilalle perustetaan bakeliitti- eli keinohartsitehdas, Rosendahl aloittaa kierroksen.
A. Ahlström Oy oli perustanut muovitehtaan vuotta tai kahta aikaisemmin Karhulassa, jossa se valmisti ennestään lasipulloja ja -purkkeja. Uudessa tehtaassa tehtiin muovikorkkeja, niinsanottuja tulppia.
– Tehdas siirrettiin Ruotsinpyhtään ruukkiin, jolloin sen tärkeimmäksi tuotteeksi muodostuivat sähkötarvikkeet. Ne olivat tehtaan valikoimassa loppuun asti, kun A. Ahlström Oy möi tehtaan Lexel Electric Oy:lle.
Sähkötarviketehdas jatkoi toimintaansa Schneider Electric Oy:n omistuksessa vuoteen 2015 saakka.
Vitriinissä olevat muovipullot ovat löytyneet Strömforsin tehtaan tiloista varastoituna. Jalostajalle valmistettu ketsuppipullo on varmuudella Tapio Wirkkalan suunnittelema.
Marko Wahlström
Melamiinista tehtiin A. Ahlström Oy:n Strömforsin ruukin tehtaassa kulhoja ja mukeja. Kuvan salaattiottimet on valmistettu nailonista.
Marko Wahlström
Mauton ja hajuton muovi, A. Ahlström Oy:n Strömforsin tehtaan messutaulu esitteli melamiinisia astioita.
Marko Wahlström
"Tehtaat olivat siihen aikaan hyvin monipuolisia"
Sähkötarvikkeet olivat bakeliitin suurin käyttötarkoitus, koska bakeliitti eristi sähköä.
– Näin saatiin hyvä materiaali, jota tarvittiin sodan jälkeisen maan jälleenrakentamisen rinnalla, kun yhteiskuntaa sähköistettiin. Sähkötarvikkeista oli kysyntää ja Strömfors oli hyvin vahva markkinajohtaja Suomessa, Rosendahl kertoo.
Bakeliitin jälkeen tehtaalla siirryttiin käyttämään kovaa muovia, melamiinia, jota kutsuttiin kertamuoviksi, koska sitä ei voinut käyttää uudelleen. Myös nailonia käytettiin joidenkin tuotteiden materiaalina.
Sähkötarvikkeiden ohessa Strömforsin tehtaalla valmistettiin kysynnän mukaan muun muassa WC-istuinten kansia, astioita ja salaattiottimia.
– Varsinkin A. Ahlström Oy:n tehtaat olivat siihen aikaan hyvin monipuolisia. Ne valmistivat omat muotit, niillä oli omaa tuotekehitystä ja tehtaiden välillä oli synergiaa. Yhtiö myös palkkasi luottosuunnittelijakseen Tapio Wirkkalan, joka työskenteli A-Studiossaan, Rosendahl sanoo.
Hän muistuttaa, että 1940- ja 1950-luvulla markkinat olivat myös toisenlaiset kuin nykyään, jolloin tavaraa tuodaan ulkomailta.
– Siihen aikaan ulkomaisissa myyntituotteissa oli kovat tullimaksut.
Tapio Wirkkalan suunnittelema ja Strömforsin tehtaan valmistama muoviastiasto oli 1960-luvulla käytössä Finnairin Caravelle-lentokoneissa. Taustakuvassa loviisalaisen Fibera Oy:n valmistama purjelentokone.
Marko Wahlström
Tapio Wirkkalan suunnittelema ja Strömforsin tehtaan valmistama muoviastiasto oli 1960-luvulla käytössä Finnairin Caravelle-lentokoneissa.
Marko Wahlström
Muovin tuotanto oli pientä ja paikallista
Strömforsin ruukissa valmistetuista tuotteista tunnetuin Tapio Wirkkalan (1915–1985) käsialaa ollut tuotesarja oli Caravelle-astiasto, joka suunniteltiin Finnairin 1960-luvun alussa käyttöönottamien suihkulentokoneiden ensimmäisen luokan matkustamoon.
– Wirkkala suunnitteli myös A. Ahlströmin Strömforsin tehtaalla Jalostajalle valmistettuja ketsuppipulloja, Rosendahl kertoo.
Loviisalaista muoviteollisuutta edustaa Haravankylässä toiminut lujitemuovitehdas Fibera Oy, joka valmisti maailman ensimmäisiä purjelentokoneita.
Vuodesta 1965 vuoteen 1970 toimineen tehtaan tulisielu oli diplomi-insinööri Ahto Anttila.
– Yhtiö ei ollut kovin kannattava, ja se valmisti myös muun muassa pesualtaita, Rosendahl kertoo.
Näyttely tuo hyvin esille teollisuushistoriasta vaiheen, kun muovi raaka-aineena oli uutta, mikä synnytti maahamme paljon pieniä paikallisia toimijoita.
– Nykyisin lähes kaikki muovituotteet tulevat Kiinasta, ja muovituotanto on globaalia toimintaa.
Pienten ja paikallisten toimijoiden oli osittain vaikeaa löytää tuotteilleen markkinoita.
– Nykyisin käytämme aivan käsittämättömän määrän muovia. Silloin, kun se oli uutta, sitä ajateltiin enemmän. Ne, joiden mielestä muovi oli fantastista käyttivät muovituotteita loppujen lopuksi vähän meihin verrattuna. Kertakäyttökulttuuri on tullut pysyäkseen, Rosendahl pohtii näyttelykierroksella.
Sanka Oy:n historia alkoi näistä muovisista silmälasisangoista, jotka eivät tiettävästi tulleet markkinoille.
Marko Wahlström
Sanka Oy valmisti myös lujitemuovista monen rivi- ja omakotitalon katolla 1970-luvulla olleita kuplakattoikkunoita, joita valmistettiin yhtiön ensimmäisessä tehtaassa Panimonmäellä.
Marko Wahlström
Sanka Oy:n valmistamat vanhimmat akryylituotemallistot ovat 1950-luvulta, joissa akryyliin on yhdistetty jalopuuta. Y-linjaston tuotteita – tupakan tarjoiluastia, coctail-lautanen, jääpalakulho, salaattikulho ja juustotarjotin – esiteltiin asetelmina muun muassa Frankfurtin messuilla.
Marko Wahlström
Yki Nummen Lokki-valaisin on suomaisen muotoilun klassikko. Valaisinta valmistettiin aikoinaan Sanka Oy:llä Loviisassa. Lintu-sarjaan kuuluu myös Tiira, joka on kuvassa vasemmalla. Jakkarat ovat Yki Nummen suunnittelemia. Yrjö Kukkapuron Haimi Oy:lle suunnittelemat ja Sanka Oy:n alihankintana valmistamat Karuselli-tuoli ja Saturnus-pöytä ovat edelleen tuotannossa.
Marko Wahlström
Yki Nummen Modern Art -valaisin pääsi New Yorkin modernin taiteen museon kokoelmaan. Valaisinta valmistetaan edelleen. Silmälasisangat olivat kokeilu, joka ei ollut koskaan tuotannossa. Vierellä olympiakiikarit, joita valmistettiin Helsingin olympialaisiin vuonna 1952.
Marko Wahlström
Sanka Oy valmisti design-tuotteita
Perheyrityksenä toimintansa vuonna 1951 aloittanut Sanka Oy on niin tehtaana kuin tarinaltaan erilainen.
– Yhtiön ensimmäinen tuoteidea oli silmälasisangat. Ensimmäiset varmuudella myyntiin tulleet tuotteet olivat erilaiset toimistotarvikkeet, kuten suurennuslasit, Rosendahl kertoo.
Sen jälkeen yhtiö alkoi kehittää akryylistä valmistettuja kynttilänjalkoja, joita yhtiön perustaja Erkki Keckman (1906–1989) kauppasi Stockmann-tavaratalolle.
– Tuote ei kiinnostanut, mutta materiaali sitä vastoin. Stockmannilla oli siihen aikaa suuri valaisinosasto, jolla oli omat suunnittelijat ja tuotanto tapahtui Keravalla Ornon tehtaalla, joka oli keskittynyt enemmän metalliin.
Sanka Oy alkoi alihankkijana valmistaa Stockmann-Ornon kaikki akryylivalaisimet, joiden kotimaan yksinmyyntioikeus oli Stockmannilla, joka oli tuohon aikaan merkittävä suunnannäyttäjä suomalaisessa sisustuksessa.
– Suunnittelijat istuivat tavaratalon konttorissa. Tärkeä suunnittelija oli Yki Nummi (1925–1984), joka innostui akryylistä materiaalina, joka nähtiin aiemmin vain lasin korvaajana. Nummi oli värisuunnittelija ja hän loi akryyliin oman värimaailman, Rosendahl kertoo.
– Yksinkertaiset ja uudet muodot olivat kiinnostavia, joita muovi materiaalina toi helposti tarjolle, hän jatkaa.
Keckmanin perheen aikana yhtiö kasvoi merkittäväksi työllistäjäksi paikkakunnalla. Perheeltä Sanka Oy siirtyi mäntsäläläisen Idman Oyn omistukseen vuonna 1983, kunnes palasi porvoolaisen Tapani Myllyksen perheen omistukseen. Tuolloin loviisalaisyritys kasvoi merkittäväksi toimijaksi valmistaessaan risteilyalusten hyttimoduleja.
Loviisalainen muoviteollisuusperinne jatkui Sanka Oy:ssä suihkukalusteiden valmistuksena aina vuoteen 2020 saakka, jolloin pohjoismaiseen INR-konserniin vuonna 2010 fuusioituneen yhtiön tuotanto Loviisan Johtajantiellä loppui.
Alvar Aallon suunnittelema coctail-tarjotin muotteineen on osa Sanka Oy:n historiaa. Vierellä on kolmihaaraisen kattovalaisimen katto-osa muotteineen.
Marko Wahlström
Terhi-perämoottorien lujitemuovikoteloita valmistettiin Sanka Oy:n tehtaalla Loviisan Panimonmäellä.
Marko Wahlström
"Muovi oli ihmeaine, josta pystyi valmistamaan vähän kaikkea"
Näyttelyn yhteydessä on katsottavissa Elokuva-arkistosta löytynyt muoviteollisuusyhdistyksen vuonna 1953 tuottama mustavalkoinen elokuva, joka on osittain kuvattu Strömforsin ruukissa.
– Elokuva luo hyvin tunnelmaa ajasta, vaikka onkin muovipropagandaa. Todennäköisesti elokuvaa on esitetty elokuvateattereissa ennen elokuvaesityksiä, Rosendahl kertoo.
Muovi nousi raaka-aineena suosioon edullisuutensa takia.
– Kun muovituotteen muotti oli kerran tehty, niin tuotteita oli helppo valmistaa lisää. Akryylilevyt piti sellaisenaan tuoda Saksasta, mikä ei aina ollut niin halpaa. Sen sijaan erilaiset muovimassat olivat edullisempia, Rosendahl kertoo.
– Muovi oli ihmeaine, josta pystyi valmistamaan vähän kaikkea. Suomen ensimmäinen muovitehdas oli Sarvis Oy, joka aloitti nappialalla ja käytti tuotantoon sarveisainetta (kaseiini), jota saadaan maidosta.
Muovin historiasta paljastuu se, että biopohjaiset muovit, selluloidit ja kaseiinit, keksittiin ennen öljypohjaisia muoveja.
– Ne eivät olleet biohajoavia. On vain tahdosta kiinni, tehdäänkö bio- tai öljypohjaisia muoveja. Öljy on halpaa, koska usein muovituotannon raaka-aineena käytetään polttoöljyn ylijäämätuotetta, Rosendahl kertoo.
Hän myöntää, että muovi on edelleen hyvä raaka-aine silloin, kun se on oikeassa paikassa.
– Esimerkiksi lampunvarjostimessa se on aivan loistava. Jos pitää hankkia vaikkapa deodorantti muovipurkissa, joka heitetään kaatopaikalle tai pahimmassa tapauksessa luontoon, muovista tule heti haitallinen. Suurin ongelma muovissa on se, että se päätyy väärään paikkaan, Rosendahl sanoo.
Polykem Oy valmisti Futuro-taloja Kuninkaankylän entisessä meijerissä Ruotsinpyhtäällä. Kuva on vuodelta 2007.
Arkisto/Marko Wahlström
Polykem Oy valmisti Ruotsinpyhtään Kuninkaankylässä myös Polykem-merkkisiä suksisauvoja. Vuonna 2007 otetussa kuvassa Jorma Pappila (1956–2024) esittelee sauvaa.
Arkisto/Marko Wahlström
Kuninkaankylässä valmistettiin muovitaloja
Yksi futuristisimmista muovivisioista oli Matti Suurosen (1933–2013) suunnittelema pyöreä lujitemuovinen Futuro-talo.
Avaruusaluksen näköisiä vapaa-ajan rakennuksia valmistettiin Loviisan seudulla Polykem Oy:n tehtaalla Kuninkaankylässä. Yhtiöllä oli toinen tehdas Vantaan Hiekkaharjussa.
Yritys valmisti myös Casa Finlandia -modulitaloja. Venturo oli asuinrakennus sekä mallit 10 ja 16 oli tarkoitettu kioskiksi tai kahvilaksi. Taloja oli myös huoltoasemina.
– Lisenssejä myytiin myös ulkomaille. Kuninkaankylässä valmistetut talot myytiin Neuvostoliittoon. Matkailutoimisto Sputnik tilasi yhden talon Krimille kahvilaksi, joka oli vielä Ukrainan sodan alussa pystyssä, Rosendahl kertoo.
1970-luvun öljykriisit ja kriittisempi suhtautuminen muoviin alkoivat murentaa Futuron symboloimaa, äärimmilleen vietyä muoviutopiaa.
– Museokäyttöön restauroituun Futuro-taloon voi parhaiten tutustua Espoossa Näyttelykeskus WeeGeen pihalla, jossa se on jälleen nähtävillä kesän aikana, Rosendahl vinkkaa.
Loviisan kaupunginmuseon intendentti Ulrika Rosendahl kertoo, että Formaliitti Oy:n tapauksesta kirjoitettiin paljon lehdistössä. – 1970-luvun alussa ympäristöasioihin alettiin herätä ja ongelmiin kiinnitettiin huomiota, intendentti Ulrika Rosendahl sanoo.
Marko Wahlström
Köpbackan Patunassa toimintaansa aloittanut Formaliitti Oy oli surullinen tarina loviisalaisessa muoviteollisuudessa.
Marko Wahlström
Formaliitti Oy päästi fenolia pohjaveteen
Dramaattisempi tapaus Loviisan muoviteollisuuden historiassa on vuonna 1969 perustettu Formaliitti Oy, jonka oli tarkoitus aloittaa laminaattitasojen valmistus Köpbackan Patunassa.
– Tehdas ei ehtinyt edes kunnolla aloittaa toimintaansa, kun se aiheutti kevättalvella 1970 onnettomuuden, joka tänä päivänä olisi ympäristörikos. Tuolloin toiminta nähtiin lähinnä terveysriskinä heille, jotka työskentelivät tehtaassa, Rosendahl kertoo.
Tehtaalta oli päästetty fenolia pohjaveteen. Ympäristönongelman takia yhtiö ajautui talousvaikeuksiin, josta seurasi erikoisia ratkaisuja muun muassa tehtaan sähköntuotannon turvaamiseksi oman generaattorin avulla.
Yritys ajautui vuonna 1971 konkurssiin, jolloin sen toimitusjohtaja Niilo Taina lähti velkojia pakoon Meksikoon joutuen Interpolin etsintäkuuluttamaksi.
Sittemmin jakoseiniä ja muita laminaattituotteita Loviisassa alkoi valmistaa Karhulasta Loviisaan perheineen muuttaneen Pehr Östermanin vuonna 1972 perustama Oy Loviisan Tasotehdas Ab Loviisan Uudessakaupungissa. Nykyisin Tasotehdas on osa Eltete TPM Oy:tä, joka on kansainvälinen pakkauskartongin jalostaja.
Loviisan kaupunginmuseo toteutti paikallista muoviteollisuushistoriaa esittelevän näyttelyn osallistamalla loviisalaisia. Näin syntyi kattava kokonaisuus, joka tarjoilee designia muoviajan kynnykseltä. –marko
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot