Viikon kysymys
A-
A+
Porvoolainen pariskunta Lotten Lindborg-Suhonen ja Klaus Suhonen kehittivät perinteisestä ylioppilaslakista kevytversion eli lippalakin, jonka kangas on pikéemäistä. Klausilla on kädessään äitinsä vanha ja kellastunut samettinen valkolakki.
Marko Wahlström
VANHA-PORVOO Porvoolaista mainostoimistoa luotsaava yrittäjäpariskunta, Klaus Suhonen ja Lotten Lindborg-Suhonen, kehitti ylioppilaslakista version, jolla he luoda hauskuutta ja iloa.
– Tämän herättämä kiinnostunut ja julkisuus on yllättänyt kaikki odotuksemme, he kertovat aurinkoisella kotipihallaan.
Idea sai alkunsa reilu vuosi sitten.
– Sanoisin, että Klaus on idean isä. Vaikea enää muistaa, sillä yhdessä tätä ollaan kehitetty, tyttönimensä lippikselle lainannut toimitusjohtaja Lotten Lindborg-Suhonen kertoo.
Hänen mukaan ylioppilaslippalakki on harmiton juttu.
– Hatun pitää olla iloinen ja hauska. Moni on sanonut, että he ottavat lakin käyttöönsä veneillessään: lippis antaa suojaa auringolta, Lotten sanoo.
Pariskunta on huomannut, että 80-vuotiaatkin ovat tilanneet lippiksen.
– Ehkä tuomme takaisin perinteen, että ylioppilaslakkia voi käyttää koko kesän.
"Isoisäni käytti lakkia aina liftatessaan"
Keväällä valmistuneet ylioppilaat käyttivät ylioppilakkia ammoisina aikoina koko kesän.
– Isoisäni käytti lakkia aina, kun hän liftasi. Hänen mukaan silloin autot aina pysähtyivät, kun ylioppilaita olivat kunnon väkeä, Suhonen naurahtaa.
Hän itse muistaa kävelleensä ylioppilasjuhlista kotiin aamuyöllä puiston läpi.
– Puliukot huusivat minulle ja pyysivät luokseen tunnistamaan lintuja. Heidän mielestään ylioppilas kyllä tietää, mutta en tunnistanut lintuja. Se tuntui kiusalliselta, Suhonen kertoo.
Lindborg muistaa, että valkolakkien saamisen jälkeen hänen ystävänsä isä oli vuokrannut vanhan Rolls Roycen.
– Ajoimme sillä koulusta lakit päässä paikalle, jossa otettiin valokuvat. Sen jälkeen lähdimme ensin omiin juhliin ja myöhemmin yhteisjuhliin. Muistan, kun minulla oli äitini ompelema puku yllä ja valkoinen hattu päässä.
Lotten Lindborg-Suhosen ja Klaus Suhosen omat valkolakit olivat ehtineet hävitä matkan varrella. – Halusimme kehittää uudenlaisen kevytversion, jollaisen kehtaa, vaikka ylioppilaaksi valmistumisesta olisi ehtinyt vierähtää vuosikymmeniä, he sanovat.
Marko Wahlström
"Tämä on kevytversio ylioppilaslakista"
Idea sai alkunsa siitä, kun pariskunnan omat valkolakit olivat matkan varrella hävinneet:
– Minun lakki oli liian pieni, Lotten sanoo.
Klausin lakin hiiret olivat nakertaneet käyttökelvottomaksi.
– En ollut käyttänyt lakkia 20 vuoteen. Tuntui vähän hassulta lähteä ostamaan uutta valkoista ylioppilaslakkia.
Klaus kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Haagan Gymnasiet Lärkanista vuonna 1988 ja Lotten Mattlidens gymnasiumista Espoosta vuonna 1991.
– Lakkiperinne on ihan hauska. Samassa tilanteessa kuin me on varmasti muitakin. Tämä on kevytversio ylioppilaslakista.
Suomenkielisille ja suomenruotsalaisille omat lippikset
Pariskunta ajatteli ensin teettää vain yhdenlaisen lippiksen, mutta saivat tuttaviltaan tärkeän muistutuksen kaksikielisellä paikkakunnalla.
– Suomalaisen lippiksen sisävuori on väriltään sinivalkoinen ja suomenruotsalaisen sinivalkokeltainen, Suhonen kertoo.
Pariskunta myöntää olevansa lippisihmisiä.
– Tuntui, että ylioppilaslippistä, joka rennompi, olisi hauska käyttää, Lotten sanoo.
Ylioppilaslippalakkia ovat tilanneet myös tänä keväänä valmistuvat uudet ylioppilaat.
– Olemme saaneet kyselyitä myös siitä, saako lippiksen brodeerattuna, Suhonen kertoo.
Myös Suomeen on tullut Ruotsissa yleinen trendi tuunata ylioppilaslakkeja.
– Niihin voi esimerkiksi brodeerata nimensä ja lisätä kultanauhaa. Kyse on yhden hattuvalmistajan ideasta saada aikaan lisäbisnestä, Suhonen jatkaa.
"Ylioppilaspäähine elää ajassa"
Ylioppilaslippalakki on ehtinyt saada valtakunnallista huomiota Iltalehdessä ja Ilta-Sanomissa.
– Ihmiset kommentoivat, että miten te kehtaatte, sillä ei ole kuin vain yksi ainoa ja oikea valkolakki, Lotten hämmästelee.
Valkolakki on historiansa saatossa kuitenkin muuttunut, ja lakista on valmistettu eri versioita. Mainostoimisto Bob Helsinki ja sen nuori vaatesuunnittelija Paola Suhonen lanseerasivat ylioppilaspipon vuonna 2003.
– Ylioppilaspäähine on mahtava kulttuuri, joka elää ajassa.
Virallista valkolakkia ei ole olemassakaan.
– Kuka tahansa voi tehdä valkolakin, sillä valkolakilla ei ole patenttisuojaa, Lindborg-Suhonen sanoo.
Tällä hetkellä maamme valkolakkimarkkinoita hallitsevat tanskalaisomisteiset Fredrikson ja C.L. Seifert Finland Oy sekä suomalainen E.R. Wahlman Oy.
Otsasaumalla on haettu hattumaista muotoa. – Tällaista ei tavallisessa lippiksessä ole, Klaus Suhonen kertoo.
Marko Wahlström
Otsasaumalla haettu hattumaista muotoa
Iltapäivälehtien klikkiotsikoista ja yrityksen omasta sosiaalisen median mainonnasta seuranneista keskusteluryöpyistä huolimatta pariskunta on yllättynyt kaikesta myönteistä.
– Ihmiset ovat olleet hyvin positiivisia, kun ovat nähnet lippiksen livenä. He ovat arvostaneet sen laatua ja sitä, miltä se tuntuu päässä, Lotten kertoo.
Lippalakin muodossa on haettu yhtymäkohtia perinteiseen ylioppilaslakkiin.
– Otsasaumalla, jotta ei tavallisessa lippiksessä ole, on haettu hattumaista muotoa, Suhonen kertoo.
Porvoolaispariskunta haluaa korostaa, että ylioppilaslippalakki on lisä ylioppilaspäähineiden tarjontaan.
– Emme me tule ja revi vanhoja ylioppilaslakkeja ihmisten päistä, Suhonen hymähtää.
Kehitystyö vei aikaa vuoden päivät
Ylioppilaslippalakin kehitystyö vei aikaa pariskunnalta noin vuoden päivät.
– Oma haasteensa oli löytää sopiva vuori- ja päällikangas. Ne muuttuivat prototyypeissä useaan kertaan, kuten myös mustan nauhan korkeus, Suhonen kertoo.
Yhden tarinan mukaan ensimmäisen suomalaisen ylioppilaslakin tilasi itäsuomalainen ylioppilas Turusta hattutehtaalta. Lakki tehtiin 1860-luvulla pikéekankaasta.
– Valitsimme lippalakin materiaaliksi kankaan, joka muistuttaa pikéetä. Perinteisten valkolakkien kangas on samettia.
Lippiksessä on myös lyyra, jolla ei enää ole mitään tekijänoikeussuojaa.
"Tuli vähän isompi satsaus kuin oli tarkoitus"
Lindborg'sin verkkokauppa avautui maaliskuussa. Tehdas toimitti pariskunnan kotipihalle tuhat lippistä, joka oli minimitilauserä.
– Sen takia tästä tuli vähän isompi satsaus kuin oli tarkoitus, Suhonen tuumaa.
Lippikset toimitti liikelahjojen maahantuontiyhtiö Idegroup, ja ne on valmistettu Kiinassa.
– Lippiksiä on mennyt satoja. Paras markkinointikanava ovat ne ihmiset, jotka kävelleet yhden vapun lippis päässä, Suhonen kertoo.
Yksi koko sopii kaikille, sillä lippiksessä on solki säätöä varten.
– Teekkarit ovat kysyneet, että saako lippistä tupsulla. Se on nyt kehitteillä, Suhonen kertoo.
Tänä vuonna pariskunta ei viettänyt vappua.
– Olimme Helsingissä myymällä ylioppilaslippiksiä brändin mukaiset haalarit yllä kaduilla sekä Kaisaniemessä, Kaivopuistossa ja Ullanlinnassa, Suhonen jatkaa.
Ylioppilaslippiksen nimi on tarkkaan mietitty ja tuote brändätty viimeistä yksityiskohtaa myöten.
– Nimi kuulostaa vanhalta yritykseltä, ja heittomerkki on näyttävä graafinen elementti.
Lotten Lindborg-Suhonen toimii mainostoimistoyrityksen toimitusjohtajana. – Haluamme, että ylioppilaslippalakki on pysyy hauskana juttuna, hän korostaa.
Marko Wahlström
Ruotsin markkinoita tutkaillaan
Pariskunta on miettinyt myös lippiksen laajentamista muihin valmistujais- ja ammattihattuihin, joita on markkinoilla ainakin 250.
– Siinä on bisnesajatusta, mutta vaatii paljon myös työtä. Enemminkin teimme ylioppilaslippiksen sen hauskuuden takia, Lindborg sanoo.
Pariskunta tutkailee myös Ruotsin markkinoita, sillä he ovat tilanneet lippiksiä Ruotsissa käytetyllä kokardilla, joka on sinikeltainen ruusuke.
– Ruotsissa ylioppilaslakkia käytetään opiskelijoiden juhlissa keväällä. Suomessa opiskelijat ovat pyytäneet lippiksiä haalarijuhliensa arpajaisvoitoiksi.
Pariskunta pyörittää mainostoimistoa
Porvooseen pääkaupunkiseudulta 15 vuotta sitten muuttanut pariskunta pyörittää mainostoimisto People's Villagea kotitalonsa yläkerrassa Vanhassa-Porvoossa. Yritys työllistää heidän lisäkseen kaksi työntekijää.
Yritys muistetaan viimeksi lähinnä Porvoossa Runebergintorttu-pipoista, joita myytiin parin vuoden aikana muutama sata.
– Aluksi meillä oli asiakkaita lähinnä Helsingissä ja Ruotsissa, Nyt asiakkainamme ovat muun muassa Porvoon Energia, Vanhan Porvoon Jäätelötehdas, Vanhan Porvoon Panimo, Lamor Corporation Oyj ja joitakin paikallisia ravintoloita, art director Klaus Suhonen kertoo.
Pariskunnalla on kaksi lasta.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot