Val­la­ton vah­ti­koi­ra on syö­nyt lii­kaa pu­nai­ses­sa ta­los­sa ja­los­tet­tu­ja rak­su­ja tai sit­ten on mei­nan­nut tu­keh­tua pu­ru­luu­hun, joka on sit­ten ha­pen­puut­teen ta­kia ai­heut­ta­nut ai­vo­vau­ri­on. Sen ver­ran ju­tut ovat len­nok­kaat.

Tämä val­la­ton vah­ti­koi­ra tai­taa ol­la oi­ke­as­ti val­la­ton puu­de­li, joka on ku­ri­ton ja leik­ki­sä seu­ra­koi­ra. Mut­ta vah­ti­koi­rak­si sii­tä nyt ei ai­na­kaan ole tai edes hyö­ty­käyt­töön ku­ten met­säs­tyk­seen. Mie­li­pi­tees­sän­sä se mai­nit­si loik­kauk­ses­ta toi­seen puo­lu­ee­seen, mut­ta en ole ke­nen­kään sel­lais­ta kuul­lut teh­tä­vän. Tänä päi­vä­nä asi­at hoi­de­taan kyl­lä pu­he­li­mit­se ja ei­kä tä­hän yleen­sä tar­vi­ta ke­tään kä­des­tä pi­tä­jää, kun haas­tat­te­lut teh­dään.

Il­mei­ses­ti Ke­vin Ser­vin tar­vit­see val­la­ton­ta puu­de­lia tu­ek­si. Kyl­lä­hän koi­ra te­kee mitä vaan pal­kin­nos­ta, joka pi­tää sit­ten seu­raa ja te­kee temp­pu­ja. Ei si­nän­sä koi­ris­sa ole mi­tään vi­kaa, on­han mi­nul­la­kin ol­lut us­kol­li­set Ir­lan­nin­set­te­rit ja eng­lan­nin­set­te­ri met­säs­tys­ka­ve­ri­na. Vas­ta­vuo­roon, olen käyt­tä­nyt nii­tä len­kil­lä ul­ko­na, sa­toi tai pais­toi.

Val­la­ton puu­de­li ei edes tun­ne mi­nun ta­po­ja­ni, et­tä mi­hin me­nen töi­hin ja mil­lä elä­tän per­hee­ni. Ne li­ha­pa­dat on kyl­lä it­se jär­jes­tet­ty päi­vä­työl­lä il­man puo­lu­ei­den taus­ta­tu­kia, jol­la elä­tän myös per­hee­ni. Val­tuus­to on pää­a­si­as­sa mi­nul­le vai­kut­ta­mis­ta var­ten ja lau­ta­kun­ta­paik­ka tu­lee, jos on tul­lak­seen. Voin va­kuut­taa kai­kil­le, et­tä val­tuus­to­työt ei­vät ole mi­tään ra­ha­sam­po­ja. Jos ha­lu­aa ra­haa, sil­loin se kan­nat­taa teh­dä päi­vä­töis­sä.

Luin Por­voon Pe­rus­suo­ma­lais­ten tie­dot­teen mi­nun ero­a­mi­ses­ta­ni ja en­sim­mäi­nen aja­tus sii­tä oli, et­tä on­pa lap­sel­li­nen kir­joi­tus. Oli­pa jopa pok­kaa yh­dis­tyk­sel­lä pu­hua mi­nun ar­vois­ta­ni. Tämä kop­la voi­si kat­soa it­se­än­sä pei­liin ja miet­ti­si­vät nii­tä omia ar­vo­jan­sa. Yh­del­lä oli kui­ten­kin sel­kä­ran­kaa sa­noa vas­taan mi­nun li­säk­si Pe­rus­suo­ma­lais­ten kau­pun­gin­val­tuus­ton­ryh­män tek­nil­li­ses­tä vaa­li­lii­tos­ta. kol­men­kop­la taas puol­si­vat sitä.

Täs­sä sa­mai­ses­sa ti­lai­suu­des­sa il­moi­tin kyl­lä ero­a­va­ni puo­lu­ees­ta, jos pää­te­tään edes kes­kus­tel­la tek­nil­li­ses­tä vaa­li­lii­tos­ta. Näin sit­ten ta­pah­tui. Ei­hän tämä kop­la tie­ten­kään ha­lua jäl­ki­kä­teen myön­tää asi­aa, mut­ta nyt täs­tä teh­dään jo kaik­kien ar­vo­ky­sy­mys. Mitä puo­lu­ei­siin tu­lee, pi­dän nii­tä työ­ka­lu­na. Rik­ki­näi­set osat pi­täi­si taas vie­dä kier­rä­tyk­seen.

Kai­ken ko­ke­ma­ni jäl­keen, neu­von kaik­kia kier­tä­mään, jos tu­lee sa­man­lais­ta ku­raa tiel­le. Muu­ten niis­tä tu­lee sa­man­lai­nen ikui­suus­väit­te­ly kuin ke­vääl­lä pal­jas­tu­vis­ta koi­ran­ka­kois­ta kä­ve­ly­ka­duil­la.

ILK­KA LUU­SUA,
POR­VOON KAU­PUN­GIN­VAL­TUU­TET­TU