POR­VOO, HINT­HAA­RA Maan­vil­je­lys on vaa­ti­vaa työ­tä. Por­voo­lai­nen An­na Jo­hans­son vil­je­lee maa­ta seit­se­män­nes­sä su­ku­pol­ves­sa. Jon­nak­sen tila on ol­lut su­vul­la vuo­des­ta 1815 läh­tien ja sen koko on 300 heh­taa­ria. Tila on Suo­men mit­ta­puus­sa suu­reh­ko kas­vin­vil­je­ly­ti­la..

– Al­le 100 heh­taa­rin ti­lat vil­je­le­vät maa­ta yleen­sä mui­den töi­den ohel­la, sa­noo Jo­hans­son.

Ai­em­min ti­lal­la kas­va­tet­tiin kar­jaa, mut­ta An­nan iso­sä lo­pet­ti eläin­ten pi­don 1960-lu­vul­la. Tä­män jäl­keen tila on kes­kit­ty­nyt kas­vien vil­je­lyyn. Tila te­kee myös vil­jan kui­vaus­ta muil­le ti­loil­le. Tänä vuon­na ti­lal­la on vil­jel­ty ke­vät­veh­nää, mal­la­soh­raa, kau­raa, re­hu­her­net­tä, ku­mi­naa, syys­veh­nää ja ruis­ta. Täl­lä het­kel­lä ryp­si ja rap­si ei­vät ole mu­ka­na vil­je­ly­kier­ros­sa, mut­ta nii­tä on vil­jel­ty ti­lal­le 40 vuot­ta.

Il­ta­päi­väl­lä pää­see pui­maan – jos sää on pou­tai­nen

Jo­hans­so­nin päi­vät ve­ny­vät pit­kik­si eri­tyi­ses­ti se­son­ki­ai­kaan.

– Yleen­sä työ­tä teh­dään kah­dek­sas­ta nel­jään, mut­ta se­son­ki­ai­koi­na teh­dään niin pit­kään kuin tar­vit­see, myös vii­kon­lop­pui­sin. Nyt syk­syl­lä olen vii­mek­si pi­tä­nyt va­paa­päi­vän kol­me viik­koa sit­ten.

Syk­syl­lä pui­daan vil­jat, kui­va­taan, myy­dään ja osa säi­ly­te­tään kui­vu­rin sii­lois­sa. Ke­vääl­lä la­ji­te­laan kyl­vö­sie­me­niä, pei­ta­taan sie­me­net ja sä­ki­te­tään. Peit­taa­mi­nen tar­koit­taa kyl­vö­sie­men­ten kä­sit­te­lyä kas­vi­tau­te­ja vas­taan. Jos pel­lot ovat mär­kiä, niin pi­tää odot­taa, kun­nes au­rin­ko ja tuu­li on kui­vat­ta­nut ne en­nen kuin voi läh­teä maa­ta­lous­ko­neil­la sin­ne te­ke­mään töi­tä.

– Il­ta­päi­väl­lä pää­see pui­maan, jos sää on pou­tai­nen ja pel­lot kui­vu­neet. Puin­ti kes­tää yleen­sä au­rin­gon las­kuun, jol­loin kos­teus nou­see ja tuu­li­sel­la, kui­val­la sääl­lä voi pui­da vie­lä au­rin­gon­las­kun jäl­keen­kin.

Sääl­lä on suu­ri mer­ki­tys sa­don kan­nal­ta. Sää on myös suu­rin ris­ki­te­ki­jä maan­vil­je­lys­sä ja sitä on vai­kea en­na­koi­da pit­käl­lä täh­täi­mel­lä.

– Kol­me vuot­ta sit­ten tal­vi vei syys­veh­nät,syys­rap­sin ja ru­kiin. 65 heh­taa­ris­ta jäi jäl­jel­le vain nel­jä heh­taa­ria. Tal­vel­la oli läm­min­tä ja pak­kas­ta vuo­ro­tel­len ja lumi suli en­sin ve­dek­si ja jää­tyi sen jäl­keen. Pel­loil­le muo­dos­tui jää­pei­te, jol­loin kas­vit kuo­li­vat ha­pen­puut­tee­seen.

Syyspuinnit ovat meneillään Jonnaksen tilalla.

Tarja Honkkila

Vil­jan hin­ta mää­räy­tyy mark­ki­noil­la

Sään li­säk­si maan­vil­je­lyyn vai­kut­ta­vat ta­lou­del­li­set ris­kit. Ke­vääl­lä pi­tää muo­ka­ta maa ja rou­ta vai­kut­taa sii­hen. Jos on ol­lut tal­vel­la rou­taa, niin maa on kuoh­ke­am­paa. Jos ei ole ol­lut rou­taa, niin maa jou­du­taan muok­kaa­maan use­am­paan ker­taan. Tämä vie ai­kaa ja ku­lut­taa polt­to­öl­jyä.

– Polt­to­öl­jyn hin­ta on vaih­del­lut eu­ros­ta kah­teen eu­roon. Li­säk­si lan­noit­tei­den hin­ta on nous­sut pal­jon. Hin­nois­ta riip­pu­mat­ta polt­to­öl­jyä, lan­noit­tei­ta ja kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­ta on pak­ko os­taa. Uk­rai­nan sota nos­ti vil­jan hin­taa ti­la­päi­ses­ti, mut­ta kun ku­lut nou­si­vat myös, niin sii­tä ei ol­lut ta­lou­del­lis­ta hyö­tyä.

Li­säk­si ta­lou­del­lis­ta epä­var­muut­ta ai­heut­taa vil­jan hin­ta. Vil­jan hin­ta mää­räy­tyy mark­ki­noil­la, ei­vät­kä sii­hen vai­ku­ta tuo­tan­non kus­tan­nuk­set.

– Tämä on täy­sin vää­rin, et­tä riip­pu­mat­ta sii­tä mi­ten pal­jon re­surs­se­ja jou­tuu lait­ta­maan saa­dak­seen sa­don, niin sii­tä ei mak­se­ta. Li­säk­si vil­jal­ta edel­ly­te­tään tiet­tyä laa­tua ja jos laa­tu on huo­nom­paa, hin­ta las­kee. Jos vil­ja ei kel­paa elin­tar­vi­ke­te­ol­li­suu­teen, niin vil­jaa myy­dään kar­jal­le re­huk­si, jol­loin hin­ta on alem­pi. Vil­jan laa­tu voi myös ol­la myyn­ti­kel­vo­ton­ta laa­dul­taan huo­li­mat­ta kai­kis­ta toi­men­pi­teis­tä, joi­ta on pel­lol­la teh­ty.

"Kesä oli ru­ti­kui­va ja sa­to­tap­pi­oi­ta on tu­los­sa ke­vät­vil­jois­ta"

Tänä vuon­na ke­vät­veh­näs­tä Jo­hans­son odot­taa sa­to­tap­pi­oi­ta.

– Kesä oli ru­ti­kui­va ja sa­to­tap­pi­oi­ta on tu­los­sa ke­vät­vil­jois­ta, eten­kin ke­vät­veh­näs­tä. Syys­veh­nän sato puo­les­taan oli hyvä, sil­lä tal­vi ei ai­heut­ta­nut sa­to­tap­pi­oi­ta.

Jo­hans­son on ol­lut mu­ka­na ti­lan toi­min­nas­sa vuo­des­ta 2018 läh­tien. Hän on teh­nyt töi­tä op­pi­so­pi­muk­sel­la ja tänä vuon­na ti­lal­la on teh­ty su­ku­pol­ven­vaih­dos van­hem­mil­ta tyt­tä­rel­le. Isä on edel­leen mu­ka­na ti­lan toi­min­nas­sa ja hä­nel­tä Jo­hans­son ky­syy tar­vit­ta­es­sa neu­voa.

Ul­ko­puo­li­sen avun palk­kaa­mi­nen ti­lan töi­hin on han­ka­laa, kun työ on se­son­ki­luon­teis­ta ja on vai­kea lyö­dä luk­koon sääs­tä riip­pu­vaa työ­voi­man tar­vet­ta. Li­säk­si tal­vi­sin työ­voi­maa ei tar­vi­ta kah­den, kol­men kuu­kau­den ai­ka­na.

Jo­hans­son on ol­lut ai­kai­sem­min hoi­to­a­lal­la, mut­ta on tyy­ty­väi­nen alan vaih­dok­seen.

– Pa­ras­ta on se, et­tä työ on mo­ni­puo­lis­ta ja saa ol­la ul­ko­na töis­sä.

TAR­JA HONK­KI­LA