Viikon kysymys
A-
A+
Mallu Manninen ja Siisa Halla kuuluvat Pornainen-seuraan, jonka tehtävänä on vaalia paikallisia perinteitä ja siirtää tietoa nuoremmille kuntalaisille.
Merja Forsman
PORNAINEN Häikäle, kun iski iili! Kalsoa, kun karnukin kastuu. Pläkki ja klasi ropisevat ja tanhuva lätisee. Arvaatko, mitä nämä Pornaisten murresanat tarkoittavat? Tarkista jutun lopusta oikeat vastaukset.
Onneksi Pornaisten kotiseutumuseo on katon alla, mutta museon ovi on pidettävä auki, sillä koko talo kärsii sisäilmaongelmista.
– Kun sitten vihdoin saamme uudet tilat jostain, edessä on hirveä otsonointityö, museota ylläpitävän Pornainen-seuran puheenjohtaja Siisa Halla huokaa ja nousee metalliritilästä tehtyjä rappuja ullakkotilaan.
Oven takaa avautuu pitkämallinen huone täynnä esineistöä ja kuvia eri vuosisadoilta ja -kymmeniltä. Tuhansia tarinoita Pornaisten historiasta.
Niitä riittää! Pääkaupunkiseudun lähellä oleva pikkukunta on houkutellut laaksoihinsa kuuluisuuksia. Täällä oli aikoinaan sekä elokuvatähti Regina Linnanheimon että Mika Waltarin kesäasunnot. Ohjaaja Aku Louhimieskin on kotoisin Pornaisista.
Museon parhaimmat tarinat ovat kuitenkin ihan tavallisten pornaislaisten muistelmista.
Kotijuusto on Pornaisten perinneruoka. – Sehän oli ihan suomalainen perinnekin, että sulhaset valmistivat omana puhdetyönään juustoa morsiamelle, Manninen sanoo. Pitäisikö perinne herätellä taas henkiin?
Merja Forsman
Kun pornaislaismiehet rakensivat Pornaisiin kirkkoa, naiset viljelivät ja sitten työstivät pellavasta kangasta, joka myytiin Ruotsiin. Tällä rahalla ostettiin kirkolle kello. – Tästä tapahtumaketjusta on tehty näytelmäkin. Kello tuotiin Mustijokea pitkin ja sitten hevosella ja reellä Pornaisiin ja nostettiin seitsemän härkäparin avulla kirkontorniin, Halla kertoo.
Merja Forsman
Museo-oppaaksi saapunut Pornainen-seuran jäsen Mallu Manninen esittelee erilaisia paikallisten lahjoittamia esineitä hatuista vanhaan puhelimeen. Hyllyillä monia sota-aikaisia muistoja, kuten Lotta Svärd -esineitä.
– Näitä piilotettiin sodan jälkeen purujen sekaan vinteille. Vielä tänä päivänä niitä löydetään piiloista, Manninen kertoo.
Univormut, käsinauhat, merkit, asiakirjat ja astiat kätkettiin sodan jälkeen, koska Lotta Svärd -järjestö kiellettiin Neuvostoliiton vaatimuksesta ja esineiden omistajat pelkäsivät rangaistuksia.
Museokokoelmiin kuuluu myös Mallu Mannisen isoäidin hääpuku vuodelta 1904. Isoäiti oli aikoinaan myös perustamassa Pornaisiin ensimmäistä marttayhdistystä. – Olen nyt neljännessä polvessa martta, ja lapsenlapsenikin on mukana toiminnassa, kuudennessa polvessa.
Merja Forsman
Pornaisten kirkon komeat kattokruunut on Koiviston kirkosta. – Sodan aikaan ne tuotiin Hinthaaraan, ja ne olivat pitkään kateissa, kunnes ne löydettiin vanhalta asemalta meriheinään käärittyinä, Asikanius kertoo.
Merja Forsman
Vaikka Pornainen säästyi pahimmilta pommituksilta, sodan hinta oli raskas: yli 80 paikkakunnan miestä kaatui. Siihen liittyy myös seuraavien esineiden tarina:
– Paikallinen opettaja keksi vuonna 1890 perustaa torvisoittokunnan, etteivät pojat lorvisi liikaa. Soittokunta toimi vuosikymmenet, kunnes se lopetettiin sodan jälkeen, kun niin moni sen jäsenistä oli kaatunut, Manninen sanoo.
Vitriineissä on kirkkovaatteita, kuten messukasukka vuodelta 1844 ja ehtoollisleipäastia vuodelta 1732. Seinillä roikkuu kuvia ja muistoja eri kylistä.
Yhdessä kuvassa hymyilee yksi Pornaisten kuuluisuuksista, Leo Ilmari Carlsson, yksi Apollo-kuumodulin suunnittelijoista.
– Carlsson oli perhetuttumme, näin häntä usein isäni lapsuudenkodissa. Hän muutti Amerikkaan ja ylitti Atlantin jopa 32 kertaa tullessaan kesäksi Hevosselän mökilleen, Halla kertoo.
Siisa Hallalle Pornaisten historiasta kertominen on tärkeää. Jo hänen isänsä toimi Pornainen-seurassa.
Merja Forsman
Pornaisten kotiseutumuseo perustettiin vuonna 1936 kirkkotapuliin, joka paloi 30 vuotta sitten. Tällä hetkellä kirkon huoltorakennuksen ullakolla toimiva museo etsii uusia tiloja. Kokoelmissa on muun muassa sodan aikaisia esineitä ja vaatteita.
Merja Forsman
Pornaisten kotiseutumuseon tehtävänä on säilyttää Pornaisten historiaa ja kertoa siitä seuraaville sukupolville.
Museo on yksi tärkeä osa laajempaa Pornainen-seura ry:n kotiseututyötä.
Seuran tavoitteena on vaalia paikallisia perinteitä ja siirtää tietoa nuoremmille kuntalaisille. Seura järjestää muun muassa retkiä, jakaa stipendejä, julkaisee Pornaisista kertovaa muistelmakirjasarjaa ja järjestää kaikille Pornaisten 5.-luokkalaisille kotiseutukävelyitä ja opintokokonaisuuden kotiseudusta.
Lyhyesti sanottuna Pornainen-seura kertoo tuleville sukupolville, minkälaisessa kunnassa he asuvat.
Pornaisissa syntyneelle Hallalle tehtävä on kunnia-asia.
– Isänikin toimi Pornainen-seurassa. Myös Mallun isä toimi seurassa. Jatkamme siis perinteitä, Halla sanoo.
Kun Pornainen-seura pystytti menneiden sukupolvien työlle muistomerkin kirkon pihamaille, Hallan tytär ja isä olivat mukana. Nyt keväällä Hallan tyttärentytär osallistui kukkienlaskuun muistomerkillä.
– Meillä on ihan hyvin jäseniäkin, noin sata, ja nyt keväällä niitä tuli yli 10 lisää, Halla iloitsee.
Kirkossa kiiltävät Koiviston kirkon kattokruunut
Lyhyt museokierros tulee päätökseensä, mutta Halla ja Manninen haluavat vielä esitellä Pornaisten kirkon. Ovi on säpissä, joten Manninen soittaa suntio Pertti Asikaniukselle.
– Hän kuuluu myös Pornainen-seuraan, joten kehtaan, Manninen hymyilee.
Muutaman minuutin päästä Asikanius saapuu paikalle ja avaa kirkonoven.
Ensiksi silmiin osuvat komeat kiiltävät kattokruunut.
– Nämä pelastettiin Koiviston kirkosta. Sodan aikaan ne tuotiin Hinthaaraan, ja ne olivat pitkään kateissa, kunnes ne löydettiin vanhalta asemalta meriheinään käärittyinä, Asikanius kertoo.
Pertti Asikanius on ollut 30 vuotta Pornaisten kirkolla töissä. – Eivät asiat ole juuri muuten 30 vuodessa muuttuneet, mutta ennen tunsin jokaisen. Tänne on vuosien mittaan muuttanut niin paljon uutta väkeä, hän kertoo.
Merja Forsman
Pornaisten kirkossa on kolme eri alttaritaulua. Takana on Emil Rautalan maalaama alttaritaulu. Sen vasemmalla puolella Pornaisten ensimmäisen, 1700-luvulla rakennetun kirkon alttaritaulu ja oikealla puolella 1918 palaneen kirkon alttaritaulu.
Merja Forsman
Hän on pyörinyt Pornaisten kirkossa pikkupojasta lähtien. Ensin isovanhempiensa kanssa ja nyt viimeiset 30 vuotta kirkon tehtävissä.
– Silloin aikoinaan kävin isovanhempieni kanssa kello kuuden joulukirkossa, nythän joulukirkko on kahdeksalta. Se ei enää tunnu samanlaiselta, tunnelma on eri, hän harmittelee ohittaessaan kirkon penkkirivistöä.
Manninen kurkkii penkkien väleihin.
– Lapsena täällä oli sellaiset isot kuulokoneet, tötteröt, hän sanoo. – Tädilläni oli huono kuulo.
Matka jatkuu hitaasti alttarille, jonka takana kohoaa Emil Rautalan maalaama alttaritaulu. Sen vasemmalla puolella on Pornaisten ensimmäisen, 1700-luvulla rakennetun kirkon alttaritaulu ja oikealla puolella 1918 palaneen kirkon alttaritaulu.
– Palaneesta kirkosta ehdittiin pelastaa vain tämä alttaritaulu ja ehtoollispikarit, Asikanius sanoo.
Iili eli sadekuuro on päättynyt. Asikanius avaa oven selkuma selällee, on aika mennä sijast paikkaa, siva nuut, ennen uutta kuuroa.
OIKEAT VASTAUKSET
häikäle – pahus
iili – sadekuuro
kalso – tylsä
karnu – tukka
pläkki – pelti
klasi – ikkuna
tanhuva – tienoo
selkuma selällee – selkosen seläkkeen
sijast paikkaa – eteenpäin
siva nuut – äkkiä
TUTUSTU PORNAINEN-SEURAN TOIMINTAAN
» Kotiseuturetki la 9.8.2025 klo 11.00
» Lähtö Pornaisten keskustan koulun alaparkkipaikalta. Ohjelmassa tutustuminen Mil-safareihin ja Koskelan kotimuseoon. Matkan varrella nautitaan hernekeittoa ja pannaria. Hinta 25 euroa seuran jäseniltä, 30 euroa ei-jäseniltä.
» Hautausmaakävely to 7.8. klo 18.00
» Suosittu hautausmaakävely järjestetään taas Pornaisten hautausmaalla. Vapaa pääsy, tervetuloa kuulemaan mielenkiintoisia henkilöhistorioita ja hautojen tarinoita.
»» www.pornainen-seura.fi/
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot