Viikon kysymys
A-
A+
Kuvituskuva.
Iina-Kaisa Viheriävaara
Suomessa oli vuonna 2023 yhteensä 52 550 (5%) ADHD-diagnoosin saanutta lasta ja nuorta. Autismikirjoa esiintyy noin 1-1,2%:lla koko väestöä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella koululuokalla on ainakin yksi erityisoppilas, joka kuuluu neuropsykiatrisia piirteitä omaavien ryhmään.
Kun puhutaan koulun tarjoamasta oppimisen erityisestä tuesta, niin se kohdentuu usein edelleen oppilaille, joiden haasteet johtuvat erilaisista kielellisistä, tai matemaattisista oppimisvaikeuksista. Se voi olla tukiopetusta, opetusta pienryhmässä, tai vaikkapa kouluavustajan tarjoamaa henkilökohtaista tukea tavallisessa luokassa.
Kun puhutaan nepsy-lapsista, niin heidän tukeminen onkin sitten hieman haastavampaa. Tuki on monin paikoin epämääräistä, epäjohdonmukaista ja riittämätöntä. Vaikka nepsy-lapsista puhutaan jo hyvinkin avoimesti ja heitä ymmärretään kuuluvan jokaiseen yhteisöön, niin silti he leimaantuvat edelleen herkästi “ongelmalapsiksi”. Heille tarjotaan automaattisesti näitä samoja tukitoimia, kuin oppimishäiriöistä kärsiville ja yhdessä ihmetellään, että miksi ne eivät riitä, tai toimi. Meillä ei edelleenkään ole yleistä ymmärrystä siitä, että mitä nepsy-lapsen pään sisällä tapahtuu. He ovat verraten älykkäitä, kekseliäitä ja luovia, mutta suurissa ihmisjoukoissa, kuten kouluissa heidän käytöksensä on usein äänekästä, impulssiivista, poukkoilevaa, epäkohteliasta ja jopa aggressiivista.
Nepsy-lapsen elämä on täynnä ärsykkeitä, vaikeasti sisäistettäviä, tai turhan tuntuisia sääntöjä ja omituisia toimintatapoja. Kun tavallinen ihminen istuu esimerkiksi kahvilassa, niin hän kykenee suoriutumaan tilanteesta nauttien itse aterioinnista, jutustelusta ystävän kanssa ja jopa nauttien “hälinästä” ympärillään. Kun nepsy-lapsi istuu luokassa, jossa on yli 20 muuta lasta, niin hän aistii jokikisen narahduksen, nitinän ja natinan, tuoksun, valonsäteen, kasvojen ilmeen ja kehonasennon. Tähän lisätään vielä oman kehon sisäiset ärsykkeet, kuten ahdistus, pelko, pakonomaiset rutiinit, jumiutuminen, puristavat vaatteet, kova penkki, huonot kengät jne. Kun tämän asian sisäistää, niin voi ymmärtää, että on lähes mahdotonta oppia yhtään mitään, jos näitä kuormitustekijöitä ei saa millään tavoin rajattua.
Erityisen tuen on suunniteltu sisältyvän tulevaisuudessa entistä enemmän tavallisen luokan opetukseen, miten tämä tuki auttaa nepsy-lasta? Sitä, joka tarvitsee fyysisesti erilaisen oppimisympäristön. Näille lapsille ei riitä tukiopetus, tai kouluavustaja istumaan vierelle, vaan he tarvitsevat mahdollisimman vähän aistiärsykkeitä, paljon taukoja, mielenkiintoisia opetusmetodeja ja omat pienluokat. Pelkään, että hallituksen myöntämä lisärahoitus oppimisen tukeen ei tuo edelleenkään lisää pienluokkia, vaan niitä karsitaan entisestään.
Mihin tämä oikean tuen puute johtaa? Siihen, että lapsi ylikuormittuu. Hän ärsyyntyy, ahdistuu, muuttuu aggressiiviseksi, välinpitämättömäksi. Tämä käytös heijastuu kavereihin, luokkatovereihin, sisaruksiin, opettajiin ja oppimiseen, koulusta lintsaamiseen ja lopulta lastensuojeluilmoituksiin, mahdollisesti jopa kodin ulkopuoliseen sijoitukseen. Tämän kierteen hoitaminen vaatii valtavasti yhteiskunnan rahaa ja monien eri tahojen työtunteja. Ennen kaikkea se hiljalleen tuhoaa lapsen, hänen ystävyyssuhteensa ja mielenterveytensä. Tilanne kuormittaa koko perhettä, heijastuu vanhempien työelämään, lisää työpoissaoloja ja aiheuttaa rasitetta myös taloudellisesti.
Tästä syystä, vaadin, että kun kouluihin kohdennetaan oppimisen lisärahoituksen tukitoimia, niin ne kohdennetaan oikein, riittävän ajoissa ja ehdottomasti myös pienluokkien muodossa.
SAIJA HAAPASAARI,
LÄHIHOITAJA, SAIRAANHOITAJAOPISKELIJA,
KUNTA- JA ALUEVAALIEHDOKAS, (VIHR.)
PORVOON KAUPUNGIN VALTUUSTON VARAJÄSEN,
PORVOON ATERIA- JA PUHTAUSPALVELUIDEN HALLITUKSEN JÄSEN,
ELINVOIMA LAUTAKUNNAN VARAJÄSEN
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot